Puistolaisten valmistautuminen Jukolaan tapahtui Oittaan lopulta yllättävän vaativaksi osoittautuneessa maastossa. Ratamestarin etukäteisbriiffissä todettiin mm. ”Maaston nopeakulkuisuus takaa sen, että voittoaika voi painua alle puolen tunnin. Sijoitukset ratkeavat pienillä marginaaleilla, koska megapummien todennäköisyys on pieni.” Ja kuinkas kävikään, rastiväli kerrallaan.
K – 1
Ykkösväli tarjosi heti alkuun reitinvalintaa: oikealta, vasemmalta tai suoraan. Oikealta kiertäen noustiin korkeuskäyrät ulkoilutietä, mutta rastinotto oli haastavampaa. Vasemmalta kiertäen taasen alkuspurtti oli ulkoilutietä ja mäkeen noustiin polkua/umpimetsää. Tästä suunnasta rastinotto tapahtui rastinotkon suunnasta alakautta. Vasen kierto osoittautui yleisimmäksi ja nopeammaksi valinnaksi. Tommin matka jatkui vielä alla olevan kuvan jälkeen tovin, ennen kuin palasi leimaamaan.
1-3
Oittaan pienipiirteisellä ja hyvin tampatulla kallioalueella vaadittiin tarkkuutta pisteeltä pisteelle kompassisuunta säilyttäen. 1-2 välillä sai tukea vieressä kulkevasta frisbeegolf-väylästä, 2-3 välillä etäisyyden arviointia auttoi rastivälin poikittain katkaissut polku. Ratamestari piti näitä pisteitä vaativampana kuin mitä puistolaiset osoittivat niiden olevan. Rastit löytyivät pääosin ilman turhia kiemuroita. RM:n psyykkauksesta huolimatta vauhtia ei ilmeisesti pidetty tarpeeksi. Toisaalta Jarno osoitti, että pienet hapailut tarpeeksi vauhdikkaasti toteutettuna eivät näy tulostaululla.
3-4
Jokaisella radalla pitää olla takarinnerasti. Jos ulkoilutieltä kallioalueelle noustaessa sijainti ja suunta eivät olleet tarkasti tiedossa, gepsijäljistä päätellen takarinteen vaativaa rastinotkoa joutui haravoimaan. Tämä väli oli selvästi vaativampi kuin kaksi edellistä.
4-5
Oittaalla on kiitettävästi kiviä tiheiköissä ja karttaan niistä on merkittynä vain osa. RM:n oma muistikuva näistä kivirasteista ei ollut pelkästään positiivinen, joten oli selvää, että Puistomasters sisältäisi useamman kivirastin. Tällä rastivälillä osa pelasi safetyä ja esim. Riku haki rastin varmalla polkukierrolla ulkoilutien kautta. Osa naulasi rastin tarkalla suunnalla pudottautumalla ulkoilutieltä tiheikkörinteeseen. Osa päätyi tarkistamaan rastipisteen ympäristössä olevat merkitsemättömät kivet. Checked, rastipiste hoiti tehtävänsä. RM jäisi vesi kielellä odottamaan tulevia kivirasteja.
5-6
Tämänkertaisen radan ”juttu” oli takalenkin keskusrasti 6/9, jolla käytäisiin kahteen otteeseen eri suunnasta lähestyttynä. Ratamestarin hypoteesi oli, että toinen kerta olisi haastavampi. Siitä enemmän myöhemmin. Kutoselle oli tarjolla reitinvalinta: voimalinjan vasemmalta puolelta kalliota hyödyntäen, suoraan voimalinjan alla tai oikean kierto ulkoilutietä ja polkua hyödyntäen. Puistolaiset toteuttivat kaikki nämä variaatiot, joten RM:n mielestä tämä oli onnistunut rastiväli. Nopeimmaksi osoittautui ulkoilutie/polkukierto oikean kautta. Tosin nämä vaihtoehdot löisivät muutenkin kovajalkaisimmat puistosuunnistajat Jarno ja Mikko. Juha näytti vauhtia sähkölinjan alla koneuraa pitkin.
6-7
Tällä rastivälillä ei isoja ongelmia ollut ja mikroreitinvalinta ratkaisi nopeuden. Kukaan ei valinnut avosuon pohjoispuolen kiertoa. Valitettavasti Pekka hairahtui tässä RM:n tarjoamaan erikoiseen ja tarkasti rastin 8 ensin. Tämä tosin palkittiin seuraavalla rastivälillä kolmanneksi nopeimpana rastiväliaikana.
7-8
Radan toinen takarinnerasti. Taas tarjolla oli kolme reitinvalintaa, joista jokainen tukeutui polkuihin. Kaikki vaihtoehdot käytettiin. Jarno toteutti vauhdikkaasti (silti jalkoja säästellen) kunnon ulkoilutiekierron oikealta. Tämä osoittautui lopulta nopeaksi vaihtoehdoksi verrattuna hakkuujäte/kivikkohelvettiin, joka oli vastassa suoralle reitinvalinnalle lähteneitä.
8-9
Oliko jo kertaalleen leimattu rasti 6/9 haastavampi toisella kerralla? Siltä vaikutti. Iso kivi oli yllättävän vaikea nähdä, jos suunta ulkoilutieltä oli vähänkään sivussa ja päätyi rastipisteen oikealla puolella olleen tiheikön väärälle puolelle. Nopeimmaksi osoittautui polkukierto vasemmalta, varsinkin niille, jotka toteuttivat samasta suunnasta tulleen lähestymisen ensimmäiselläkin kerralla.
9-10
Ja kuinkas kävikään? RM:n omakohtaiset kokemukset muutaman vuoden takaa kuntorasteilta kummittelivat mielessä. Miten voi noin iso kivi olla hukassa? Voihan se. Onnistunut toteutus perustui ulkoilutien jälkeen polkuihin tukeutumiseen sekä tarkkaan suuntaan sukellettaessa tyhjään vihreään. Ratamestari koki pientä (huom! vain pientä) sadistista mielihyvää käppyröitä katsellessaan ja hyräili Pauli Hanhiniemeä: ”tää ei niin haudan vakavaa, muutkin mokaa”. Yllättävän moni meni myös suoraan voimalinjan alitse suota ja ryteikköä pelkäämättä. Siitä pisteet.
10-11
Tämä lyhyt väli osoittautui yllättävän haastavaksi. Suunnan pitäminen, etäisyyden arvioiminen, maaston muotojen lukeminen, näkyvyys. Kaikki em. olivat osasyynä sille, että jopa nopein rastiväli oli hidas.
11-13
12 tarjosi jälleen reitinvalintaa, joista jokainen vaihtoehto käytettiin. Rastipisteen löytäminen ei tuottanut haasteita mistään eri suunnasta lähestyttäessä. 13 osoittautui puistolaisille helpoksi, vaikka RM ounasteli pisteen etupuolella ja läheisyydessä olevien merkitsemättömien kivien aiheuttavan haasteita. Ei aiheuttanut.
13-maali
Kuka voittaisi lopun juoksukilvan? Ulkoilutien maksimaalinen hyödyntäminen osoittautui nopeimmaksi vaihtoehdoksi. Petri toteutti poikkeavan valinnan vasemman kautta kiertäen. Se osoittautui hyväksi variaatioksi lisämetreistä huolimatta. Tommi päätyi kartoittamaan vielä maalin takaista maastoa, mutta RM:n mielestä rata on kunnialla läpisuoritettu, mikäli Navisportin maalileimaus löytyi.
Kokonaisuus
Vaikka kärkisuunnistajien osalta päästiin lopulta hyviin keskivauhteihin, niin voittoaika painui selvästi yli puolen tunnin. Puistoman jäi Ratamestarin suunnittelemasta ihanneajasta 4 minuuttia. Mikko piti lopulta ylivoimaista vauhtia, eikä virheitä nähty. Jarno ja Mika kävivät sekunttitaistelun muista podium-paikoista ja Jarno ratkaisi tämän edukseen kahdella viimeisellä rastivälillä. Petrikin oli sekunttikamppailussa mukana ja kiinni podiumissa vielä kolmennaksi viimeisellä rastilla. Kuten Ratamestari alkukaavailussaan ounasteli, kisa voisi olla tasainen ja sitä se Mikon varsin ylivoimaisen voiton takana onneksi olikin.
Epilogi
Tavoitteena oli keskimatkan rata, jossa haettiin rytmitystä eri maastoalueita hyödyntäen, välillä nopeaa ja hidasta alustaa vaihdellen, välillä tarkkuutta kompanssisuunnalla tai sitten tarkkaa kartan lukemisesta sekä tietysti fyysisyyttä mäkiä hyödyntäen. Haastetta tuntui riittävän ja etukäteen ajatellut vaaranpaikat toimivat. PuistoHuipulle-valkun Antonin parannusehdotukset olivat, että keskimatkan radalla voisi olla vielä enemmän rasteja, joista osa voisi olla vielä tiiviimmissä rastiryppäissä sekä yksi selvästi pitempi reitinvalintarastiväli. Nämä mielessä ensi vuoden Puistomasters-radan suunnitteluun. Tai sitten jotain muuta, esim. pitkä matka jossain oittaanlaisessa nopeassa ja kulkukelpoissa maastossa😊.