
Kategoria: Tarinat


Suuria saavutuksia, aurinkoisia kisoja, karvaita pettymyksiä ja kestävyysurheilua mahtavassa seurassa. Siinä OC Puiston vuosi 2015 lyhyesti. Tässä katsaus, kuvia ja tuloksia.
Puiston Suurmestari 2015 on Mikko
Ylivoimaiseksi Puiston Suurmestariksi lasketteli Mikko kolmella osakilpailuvoitolla ja 46 pisteellä. Onnittelut!
Tiukka kisa mestaruudesta nähtiin vain Haukkalammen Nuuksion kansallispuiston yössä, jossa mestaruus ratkesi vasta viimeisillä rasteilla. Kokonaiskisassa muille jäi vain murusia seuraavan taulukon pisteillä:
Puiston Suurmestari 2015
1. Patrakka Mikko 46p
2. Meronen Juha 25p
3. Helin Markku 22p
4. Martikainen Mika 20p
5. Säde Ville 15p
6. Ketola Petri 14p
7. Skyttä Eerik 9p
8. Lammi Uki 8p
9. Harju Reima 4p
Alkaneen vuoden kisat täytyy buukata niin aikaisin, ettei kakkossijalle nousta Kekeruusperi-82-maisesti vain olemalla joka kisassa mukana.
Sprintti – Hyvinkää, 3.9.2015
1. Patrakka Mikko 32.46 (15p)
2. Helin Markku 36.40 (12p)
3. Martikainen Mika 36.51 (9p)
4. Meronen Juha 38.21 (6p)
5. Säde Ville 41.49 (5p)
6. Skyttä Eerik (4p)
Tulokset
Väliajat
Kartta ja reitit: Juha
Yö – Haukkalampi, 24.9.2015
1. Mikko Patrakka 55.07 (17p)
2. Petri Ketola 57.43 (14p)
3. Mika Martikainen 1.00.51 (11p)
4. Juha Meronen 1.07.33 (8p)
5. Markku Helin 1.20.16 (7p)
6. Ville Säde 1.20.37 (6p)
7. Eerik Skyttä 1.21.04 (5p)
8. Reima Harju 1.22.28 (4p)
Tulokset
Väliajat
Kartta ja reitit: Mika, Juha
OC Puisto yömestaruus – September 24th 2015 – Orienteering Map from Mika Martikainen http://t.co/b0OpIhrizf #omap pic.twitter.com/KQxcCnWrCz
— Orienteering Maps (@orienteeringmap) 26. syyskuuta 2015
Päivä – Kantokaski, 11.10.2015
1. Patrakka Mikko 40.47 (14p)
2. Meronen Juha 47.24 (11p)
3. Lammi Uki 49.35 (8p)
4. Helin Markku 54.03 (5p)
5. Säde Ville 56.17 (4p)
Tulokset ja väliajat
Kartta ja reitit: Juha
Jukolassa sijalle 571
Louna-Jukolan kilpailukeskuksessa viihdyttiin ennätysaika: Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Käytiin tapaamassa sponsorin edustajia ja ottamassa tuntumaa mallimaastoon!
Puisto on Pellossa. Eiku Paimiossa. #jukola pic.twitter.com/LEZbfcHYs6
— OC Puisto (@ocpuisto) June 12, 2015
1993 #jukola winner Petter Thoresen with #ocpuisto http://t.co/avkVhRFgsh pic.twitter.com/MYDS3MLJDk
— OC Puisto (@ocpuisto) June 13, 2015
Metsästä löytyy tuttuja. Go go @HeSeKeKo! pic.twitter.com/98cTiSE1vk
— OC Puisto (@ocpuisto) June 13, 2015
@ocpuisto Puiston Some-tiimi täydessä toiminnassa #jukola pic.twitter.com/7JOe3NBcMu
— Uki Lammi (@iksa04) 13. kesäkuuta 2015
Kisaan kului vain 13 tuntia, 7 minuuttia ja 21 sekuntia. Sijoitus oli 579, mihin oltiin varsin tyytyväisiä. Muista puistosuunnistajista Rastitykki (=OC Puiston kantavia voimia kuten Suurmestari-taulukosta nähdään) otti hylsyn, Team SoSe 1432., HeSeKeKo 1411., NOT OK PKS SK 1157. ja OC Toffeelle jäätiin tällä kertaa selvät 44 minuuttia (414.)
Jari oli aloituksessa tykki, Petri varman nopea kuten aina. Mark, Eerik ja Henkka lasketteli hyvät osuussijoitukset ja sitten meillä oli nämä pari ihan ok kaveria.
Puiston ankkuri @henkkaskytta salamana maaliin! #jukola pic.twitter.com/WO0AwmFUnX
— Juha Meronen (@JuhaMeronen) June 14, 2015
Ankkurille yläfemmat ja mutustelemaan sijoitusta 576! http://t.co/ELyBwNgDw8 #jukola pic.twitter.com/PNFEXi0zNW
— OC Puisto (@ocpuisto) 14. kesäkuuta 2015
Puistohaaste
Paimiossa käytiin myös Puistohaaste, jossa osallistujien piti koota karttapalapeli mahdollisimman nopeasti. Tyylejä oli monia ja ratamestari Markin kiemuroihin (kartta ei ollut A4-muotoinen) meni moni. Kaikki saivat tiettävästi kartan kuitenkin valmiiksi. Tässä kisassa muuten naiset putsasivat pöydän!
Tulokset:
Johanna Asklöf, Ainot – 1:32
Kaisa, @kaisahap, Boreal multisport team – 2:32
Hannele, Ainot – 3:00
Tiia, NOT OK PKS SK – 2:57
Eerik Skyttä, OC Puisto – 3:45
Ilari Marzano @ilarimarz, Team SOSE 3:48
Ville Säde, Rastitykki – 4:10
Mikael Honkala, OC Tuska – 4:34
Uki Lammi @iksa04, OC Puisto 4:41
Inka, @inkakit Boreal multisport team 4:48
Suvi, NOT OK PKS SK – 6:19
Juha Meronen @juhameronen, OC Puisto 6:23
Lasse @lroiha, Team SOSE, 6:26
Reima Harju @reiharju, Rastitykki, 7:21
Henrik Skyttä, OC Puisto – 7:24
Miikka, NOT OK PKS SK – 7:46
Anna @annanen, Team SOSE, 7:48
#jukola @ocpuisto saatii väki konttamaa, how cool is that 8) pic.twitter.com/meCYPDSd7K
— NOT-OK PKS SK (@NOTOKPKSSK) June 13, 2015
#Puistohaaste meneillään #soselandiassa. @ilarimarz @teamsose -mestariksi ja maailmanlistan kärkeen! #jukola pic.twitter.com/rk4EWvDXDW
— OC Puisto (@ocpuisto) June 13, 2015
MM-kultamitalisti Johanna Asklöf on Puistohaasteen ylivoimainen mestari, aika 1:32. Kiitos kaikille osallistuneille! pic.twitter.com/3jCvClclH1
— OC Puisto (@ocpuisto) June 15, 2015
Yksin tunturissa
Kämmien kämmi, pummien äiti. Järjestäjät vaihtoivat talven aikana tunturisuunnistuksen ajankohtaa. Puistolaisilla oli tietenkin jo lentoja varattuna. Lopulta Saariselän A-radat kiersi Eerik – yksin! Viikkoa varsinaisen kisan jälkeen ei ollut edes lippuja paikalla vaan rasti piti todentaa pyykkipojan kokoisista merkeistä. Respect!
Köyhän miehen tunturisuunnistusta harrastettiin.
Kansalliset kisat ja ranking 2015
Muutama puistolainen kävi ihan oikeissakin kisoissa. SM-Sprintissä oli mukana kaksi puistosuunnistajaa. Tällä kertaa meitä ei arvottu SM-mitaleille.
H40 B-finaali:
24. Skyttä Eerik OC Puisto 18:56
25. Meronen Juha 19:01
Tulokset
Kartta ja reitti: Juha
H40 loppuranking 2015:
239. Skyttä Eerik 40.43
266. Meronen Juha 37.60
325. Lammi Uki 30.52
Yhteensä sarjassa 414 suunnistajaa.
Alkukesän ykköspummi Kaivopuistosta. Näyttää #wappuhortoilulta. http://t.co/iMiQvi4guU #Stadisprintti #Suunnistus pic.twitter.com/Wllb64aeUC
— Juha Meronen (@JuhaMeronen) May 25, 2015
Muissakin kisoissa käytiin
OC Puisto ylpeänä onnittelee Suomen Mestaria @Tilapit. Mahtavaa!
— OC Puisto (@ocpuisto) April 11, 2015
Tänään ei pummata! #bodomtrail #polkujuoksu pic.twitter.com/eUaPXJXL4I
— OC Puisto (@ocpuisto) May 14, 2015
Kyselyjä olisi ollut muuallekin…
@ocpuisto Saadaanko ocpuistolta joukkue toukokuun retki-rogainingiin? 😉
— Tommi Lahtonen (@TommiLahtonen) 15. helmikuuta 2015
Treenattiinkin
…mutta treenimäärien kerääminen on vielä kesken. Mukaan pääsee sivulla:
Some-kisassa Puisto lähti vuoteen 2015 takamatkalta ja siellä ollaan tukevasti edelleen 🙂
@ocpuisto pahasti some-takamatkassa @TeamSOSE kilpailija-analyysissä. @JuhaMeronen , tämä vaatii toimenpiteitä. pic.twitter.com/NNAGS9UKEl
— Petri Ketola (@KetolaPetri) 20. joulukuuta 2014
OC Puiston juniorijaosto vauhdissa
Tämä video poistetaan saitilta, jos joku liikepankki alkaa sponssaamaan Puistoa.
https://www.youtube.com/watch?v=lEGUp8qR9tw

Nyt on takana jo toinen Tunturisuunnistus. Ensimmäiseni suunnistin elokuussa 2012 Ylläksellä ja viimeisimmän viimeisimmän (vai viimeisen?) kuluneena viikonloppuna Saariselän maisemissa.
Miksi minä olen näihin tapahtumiin päätynyt, enhän minä ole suunnistaja? En muista koskaan ilmoittautuneeni Tunturisuunnistukseen, mutta jotenkin nimeni on päätynyt OC Puiston listoille.
Tänä vuonna tiesin jo, mitä odottaa. Kaksi päivää tunturissa vastaisivat rasitukseltaan maratonin juoksemista, joten tankkasin reippaasti ennen kilpailua. Lisäksi mukana oli täysi repullinen urheilujuomaa ja geelejä.
Ensimmäinen päivä
Puukko kalahti vaskooliin Kaunispään huipulla lauantaina klo 14 kilpailun alkamisen merkiksi. Edessä oli ensimmäisen päivän 21,1 km B-rata. Yhteislähtö oli alamäkeen, jonne kirmasimme parini Juhan kanssa kovalla vauhdilla.
Alamäkijuoksu maastossa ei kuulu vahvoihin puoliini, joten sykkeet nousivat nopeasti 95 %:iin, minkä lisäksi reidet taisivat ensimmäisen kerran hapottaa jo ensimmäisen tunnin aikana. Reipas etukäteistankkaus ei tukenut tätä vauhdinjakoa, ja niin oksennus jo kolkutteli kurkussa ja vatsa kiukutteli saavuttaessa 1,5 tunnin kohdalla ylämäkeä kakkosrastille. Ampiaisystäväni tuolloin kuitenkin tuikkasi vasempaan pohkeeseen, mistä sain hyvän syyn ryhdistäytyä ja palasin tajuihini. Tämän jälkeen olo helpotti (ehkä osittain johtuen myös siitä, että helle hidasti Juhan vauhtia).
Lauantain lopputulos: 23,35 km ajassa 3:07 ja sijoitus 16/23. Hävisimme Eerikin ja Markin (sijoitus 15/23) parille 6 minuuttia. Syynä liian hidas eteneminen rastille 4, suunnistuksen puolella Juha sen sijaan teki erinomaista työtä ja toi meidät suoraan rasteille.
Toinen päivä
Toisen päivän aamuna reidet vielä kivistivät, mutta muuten olo oli yllättävän freesi. Kun kisakeskukseen oli kävelty pari kilometriä, niin jalatkin vetreytyivät. Lähdimme ajamaan Eerikiä ja Markia takaa 20,7 km B-radalle hyvin fiiliksin. Vauhti ensimmäiselle rastille edettäessä oli taidoilleni ja kunnolleni paljon ensimmäisen päivän aloitusta realistisempi.
Etenimme hienosti tunnin ja pääsimme ensimmäisen rastin rastiympyrään (vieläpä nopeammin kuin Eerik ja Mark). Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta: rasti ei löytynytkään suunnitellulla tavalla, ja jäimme etsimään ensimmäistä rastia yli tunniksi. Rastin ympärillä pyörimisestä kertyi yli 3 km ylimääräistä matkaa, ja löydettyämme vihdoin rastin pääsimme jatkamaan ensimmäiseltä rastilta eteenpäin, kun päivän kilpailua oli kulunut jo yli kaksi tuntia.
Kakkosrastille edettiin hienosti, tosin pienellä koukkauksella (5 minuutin pummi). Tossu nousi yllättävän kevyesti metsässä ja maastoaskel alkoi löytyä. Kolmoselle jatkettaessa ongelmat alkoivat jälleen ilmaantua: jo ensimmäisen päivän lähdössä hapotetut reidet alkoivat taas jäykistyä ja jokainen askel tuntua. Eteneminen raapivassa tunturikoivikossa ei myöskään auttanut asiaa.
Juhalla askel lensi, ja niin kaulaa välillemme kertyi välillä jo reilut 100 metriä, vaikka Juha joutui edelleen odottelemaan. Kiivetessämme louhikkoista joenpohjaa ylöspäin jo hiljaa toivoin, että vihdoin saapuisimme rastille, mutta töyräälle noustuani näin Juhan vain viilettämässä eteenpäin. Jatkettuamme vielä muutaman kilometrin aloin voimakkain sanankääntein marista liian pitkistä rastiväleistä. Juhan todetessa, että rastille olisi vielä 3 km ja maaliin enää 5 km matkaa ymmärsin, ettei kaikki ole kunnossa.
Pikakokouksemme lopputulos oli se, että Juha oli matkalla jo nelosrastille ja minä vasta kolmoselle. Vaikka olin kyllä fyysisesti käynyt kolmosella noustuani joentöyräälle, en ollut ymmärtänyt käyneemme rastilla ja leimannut emittiä. Kunnian miehenä Juha oli sitä mieltä, että emit kyllä palataan leimaamaan ja lisäksi tarjoutui (geelipussipalkalla) yksin huolehtimaan tästä ylimääräisestä lenkistä. Tässä vaiheessa aikaa suoritukseemme oli kulunut jo vajaa neljä tuntia.
Odotellessani Juhaa tunturin kauniilla rinteellä reilut 20 minuuttia kykenin ensimmäistä kertaa Tunturisuunnistuksissa nauttimaan upeista maisemista (yleensä painan vain eteenpäin viiden asteen näkökentällä tuijottaen Juhan tossuja). Toki odottelu auttoi aerobiseen palautumiseen, mutta huolimatta pienestä käveleskelystä reidet olivat armottomasti jumiutuneet, kun yritin jälleen alkaa juosta Juhan palattua. Noin sadan metrin tuskan jälkeen onnistuin sulkemaan kivut pois mielestäni ja pystyin taas juoksemaan. Loppumatka maaliin sujuikin kommelluksitta ja suhteellisen hyvällä vauhdilla (siis ainakin nopeammin kuin Eerik ja Mark).
Sunnuntain lopputulos: 28,25 km (Juhalla 33,1 km) tuntureilla ajassa 4:49 ja sijoitus 22/22. Eerik ja Mark selvisivät sijalle 14/22 ajassa 3:16.
Yhteistulokset
Sunnuntain sattumukset tiputtivat meidät yhteistuloksissa sijalle 21/22, aikaa kulutimme 7:56:03. Eerik ja Mark ylsivät sijalle 13/22 ajalla 6:16:51. Suunnistusta tuntureilla kertyi yli 50 km.
OC Puiston tuorein rekrytointi pro-pari Juha P. ja Miika keräsi joukkueellemme kunniaa ottaen hopeaa H21A-radalla (25,9 km + 25,2 km) ajalla 5:33:38.
Mitä tästä opittiin?
Mitä reissusta opittiin? Ongelmani suunnistajana: (1) en osaa vielä riittävästi lukea karttaa, (2) maastoaskelta ei ole vieläkään löytynyt, (3) kartan lukeminen juostessa ei onnistu, (4) kuntoa pitää kohottaa, (5) pitäisi ymmärtää sovittaa kilpailusarja oman kunnon ja taitojen mukaiseksi.
Hyvässä porukassa on kuitenkin mukava kisata. Tuntureissa koetut kärsimykset unohtuivat nopeasti, kun pääsimme illastamaan aurinkoisella parvekkeellamme, nauramaan päivän pummeille GPS-seurannassa ja tietenkin pelaamaan Riskiä (Eerik ja Mark voittivat, toisina Juha P. ja Miika, hyvinä kolmosina Juha ja Timo).
Kuten yleinen sanonta kuuluu, ei kahta ilman kolmatta. Nähtäväksi jää, soveltuuko tämä kuitenkaan Tunturisuunnistuksiini.


Vantaan Jukolan osuuteni jännitti tänä vuonna monesta syystä. Olin talvella kohottanut peruskuntoani hiihtokilometrejä lisäämällä. Myös kevään aikana tuli kohtalaisen hyvin käytyä metsässä hakemassa suunnistustuntumaa. Valitettavasti keuhkoputkentulehdus iski 3 viikkoa ennen Jukolaa, enkä tästä johtuen päässyt treenaamaan ollenkaan kolmeen viikkoon, joten lähdin Jukolaan ihan kylmiltään.
Juhan positiivinen kannustus, että ”joskus on hyvä palautua kunnolla” ei täysin vakuuttanut, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Jukola lähestyi kun juna.
Tämän lisäksi sain kunnian toisen kerran olla aloitusosuudella, kun joukkuemme kärkikuningas Ville oli loukkaantunut. Edellinen kerta 1. osuudella oli nolo kokemus Tampereen Kaanaalla, jossa meni yhteensä 1,5 tuntia erinäköisiin pummeihin yön pimeydessä ja sen johdosta joukkueemme sijoitus oli 1. osuuden jälkeen aivan häntäpäässä. Eli oli vain parannettavaa. Hieman myös huolestutti kun lamppuni oli hyytynyt, kun olin edellisen kerran syksyllä käynyt yörasteilla. Mutta silloinhan ehdin ladata akkua vain tunnin ajan, joten sehän oli varmaan oma mokani.
En tänä vuonna päässyt nauttimaan lauantaipäivän tunnelmista kun samanaikaisesti Jukolan kanssa oli ystävämme 4x40v synttärijuhlat. Joten tulin suoraan kisapaikalle illalla. Juha viisasti opasti, että ”tulethan 1/2 tuntia ennen kun tarvitset, koska sinulla on aina niin paljon säätämistä.” Kl 20.45 saavuin OC Puiston telttaan ja säätäminen alkoi. Piti miettiä kengännauhojen oikea kireys, löytää urheiluteippiä, miettiä sataako tai ei, pitäisikö käyttää suunnistuslaseja, pitäisikö olla päähuivi mukana, tankata energiapatukoilla, WC-käynnit, hoitaa joukkuekuvaukset ym.
Loppujen lopuksi Juhan ”1/2 tuntia etukäteen” onnistui todella hyvin, koska ei sitä aikaa oikeastaan paljon ollutkaan. Suuntauduimme kohti lähtöaluetta ja samalla kuulin, että tänä vuonna ennätysmäärä 1600 joukkuetta olisi kisassa mukana. Lähtönumeromme oli 468, joten tämä tarkoitti noin 1200 hengen lauma takanani. Miten tässä menisi, kun en ole ihan kokenut yösuunnistaja?
Ennen starttia kävin kartoittamassa lähtöreittiä, joka näytti olevan avoin suunnistajille. Loivan ylä- ja alamäen jälkeen, se nousi jyrkkää ylimäkeä, jonka takana oli pakko olla aikamoinen alamäki. Miten siinä kävisi? Päätin startissa, että kun lähtöviivoitusta oli niin pitkä (n. kilometri) niin juoksisin kunnon tahtia ryhmän kanssa ja aloittaisin katsomaan karttaa jossain K-pisteen tienoilla kilometrin päästä. Ajatukseni oli hyvä, koska 400-sarjan kohdalla lähtönopeus oli aika kova. Keskityin siihen, että kyynärpääni oli leveällä ja saisin itselleni juoksutilaa. Fokusoin maahan, jotta en kompastuisi mihinkään.
Loivat osuudet sujuivat hyvin, mutta jyrkässä ylä- ja alamäessä oli aika paljon puunjuuria, kiviä ym. esteitä, ja jotenkin kun olin keskellä aika moni joutui minun kohdalle. Jyrkässä alamäessä ennen Sotungintien ylitystä onnistuin kaatumaan kunnolla. Kompastuin, lensin ja tein muutaman kierron, lamppuni lensi päästäni, mutta kartta onneksi pysyi mukana. Sain itseni nopeasti ylös ja kartoitin vahinkoa: kädessäni paljon naarmuja mutta käsi ei ainakaan ollut irti, eikä verenvuoto näyttänyt pahalta. Kisa jatkuu!
Sotungintien jälkeen alkoi pitkä ylämäki jonka varrella piti olla K-piste. Aloitin tutustumaan karttaan. Alkoi harmittamaan, kun oma lamppuni valovoima tuntui olevan suhteellisen huono verrattuna niihin uusiin super-lamppuihin rinnallani. Ei se mitään, tärkeintä, että kartta näkyy! Noustiin ja noustiin mäkeä ja ihmettelin missä se K-piste on. Kyselin vierustoveriltani, joka kertoi, että ”muutama sata metriä jo takana.” Ahaa. No ehkä nyt viimeistään pitäisi alkaa suunnistamaan.
Ensimmäinen kolmannes sujui hyvällä tahdilla. Käytin perinteistä ”kysy paljon” -teknikkaa, eli kyselin rastinumeroita vierustovereiltani. Ensisijainen tarkoitus oli varmistaa, onko seuraava rasti hajontarasti vai ei. Ensimmäiset hajontarastit sujuvat hyvin ja etenimme kohti ensimmäistä juomapistettä ja siirtymää. Siirtymän jälkeen tuntui, että kaikki oli menossa samaan rastiin, suhteellisen pitkän matkan päästä. Hyvä rytmi oli löytynyt. Seuraavakin rasti oli yhteinen. Ja sitä seuraavaakin.
Mutta sitten alkoi ensimmäinen suurongelma: minun ”not so bright” -valo alkoi hyytyä, ja kokemukselta tiesin, että kun se alkaa hyytyä se hyytyy nopeasti. Lievä paniikki iski. Sää oli vielä aika hyvä: pilvipeite ohut ja vielä aika valoisaa. Joten käänsin valoni pois, n. 2 minuutin välien laitoin päälle katsomaan suurin piirtein missä olemme. Ja seurasin laumaa. Katsoin, että noin 4:n rastin päässä oli juomapiste ja ensiaputeltta. Sieltä olisi saatava varavalo keinolla millä hyvänsä.
Jatkoimme matkaa ja alkoi ensimmäinen todella hyvä tuuri. Vaikka en sitä tiennyt, niin olimme 9:n rastin yhteispätkällä, joka tarkoitti, että minun piti vaan seurata laumaa koko matkaa ensiapupisteelle asti. Ihmettelin, kun kyselin tiivisti seuraavan rastin numeroa juoksutovereilta, ja aina meillä oli yhteinen. Mikä hyvä tuuri! Rupesin miettimään, että jos valoa ei löydy niin ehkä voisin pärjätä ilman sitä. Kuitenkin Tampere Kaanaan muistoja valui takaisin, siellä se yö oli aika pimeä!
Juomapiste tuli nopeasti ja taas tuurini kävi kun jostain syystä oli noin viidenkymmenen hengen joukko kastojia/kannustajia sen läheisyydessä. Kaikki vähän ihmetteli kun käänsin radasta pois, juoksin heidät kohti ja huusin ”Onko kellään valoa?”. Muutama turisti ihmetteli mitä minä touhuan, mutta sitten joukosta tuli vastaus ”Minulla on – kyllä saat!” Mies kaivoi nopeasti laukustaan pienen LED-lampun, joka siinä hetkessä tuntui kullanarvoiselta. Yritin kertoa, että olemme OC Puisto / 468 ja hän voi löytää netistä yhteystietoja. Mutta hän kertoi, että ei. Hän on Kuopion Suunnistajilta ja palauta se lamppu VIP / kutsuvierastelttaan. Jätin hänelle oman hyytyneen lamppuni, kiitin kovasti, ja jatkoin matkaa. Puolen tunnin päästä tajusin, että ilman lamppua pimenevässä yössä ei olisi tullut mitään!
LED-lamppu oli hyvä kartanlukua varten ja antoi heikkoa valoa laajemmin. Yritin aina juosta jonkun teholampputyypin läheisyydessä jotta näkisin maata edes jollain tavalla. Menetetty aika tässä vaiheessa n. 5 min (hidastus + lampun vaihto).
Lampun vaihdon jälkeen seuraava rasti oli ainut kunnon pummi. Ratamestari oli fiksusti laittanut pitkän välin jälkeen erittäin laajan hajonnan, joten kun tulen rastialueella, olin n. 400m päästä oikeasta rastista. Minun rastin menijöitä säntäsi ympäri kuin mehiläisenpesän kaaoksessa ja yrittivät järjestäytyä etsintäpartioon. Totesin, että siihen en ainakaan lähde vaan tutustun karttaan ja löydän itseni takaisin. Yhteensä n. 5 min pummi, mutta löysin omalle reitilleni takaisin rauhallisella etenemisellä. Nyt kun ilmeisesti oli taas tulossa hajontarastit niin päätin, että jos en nopeasti löydä rastia, niin pitää käyttää ”backtracking” taktiikkaa, jonka olin oppinut Tampere Kaanaan katastrofikokemuksesta.
Eli kierrät rastia sen verran takaa, että löydät virran suunnistajia ketkä ovat lähdössä pois rastista seuraavaan. Heidän avulla pääset ”backtrackämään” rastille.
Loppukädessä koko 23 rastin kokonaisuudessa jouduin käyttämään backtracking menetelmää kunnolla kolme kertaa, ja se oli mahtava erikois-Jukola-tekniikka joka suosittelen kaikille. Sen avulla et ikinä pääse liikaa harhaan.
Saavuimme rastille 125 lähellä K-pistettä ja alkoi siirtymä pellon kautta takaisin Hakunilan urheilupuiston alueelle. Tässä vaiheessa matka rupesi tuntumaan aika pitkältä. Jotenkin olin ajatellut, että 1. osuus olisi 10km, mutta rasteja oli vielä jäljellä. Vasta maalin jälkeen tajusin, että minulla oli 12,8km osuus – ei ihme, että oli tuntunut pitkältä osuudelta!
Noustessa Hakunilan urheilupuiston mäkeä (sama mäki jossa kaadun startissa), niin 3 viikon treenamattomuus ja totaaliväsymys iski. Pystyn pakottamaan itseni kävelemään mäkeä ylös, mutta verenpaine + verensokeri olivat sen verran alhaalla, että alkoi näkemään tähtiä. Piti hidastaa tahtia, jotta pystyi edes karttaa lukemaan kun näki vain kartta/tähtisekoituksia. Ainakin siinä vauhdissa seuraavat rastit löytyivät helposti.
Viimeisen peltosiirtymän jälkeen onnistuin uuvuksissa pummaamaan pienesti rastin, vaikka rastiväli oli vain 125 metriä. Onneksi backtracking tuli hyödyksi, ja rasti löytyi suhteellisen nopeasti. Alkoi hillitön ruuan nälkä ja viimeisen mäen nousteesa tuuli oli kääntynyt kisapaikalta niin, että HK-grillimakkaroiden lempeä tuoksu leijui ilmassa. Meinasin mennä hulluksi kun vielä 3 rastia jäljellä ja pystyn ajattelemaan vain sitä HK-sinistä joka paistoi tällä hetkellä jossain kisa-alueella. Hemmetin tuuli!
Raatokunnossa pakotin jalkani juoksemaan loppumetrit sillan yli ja kohti maalia. Jälkikäteen 2. osuuden konkari Petri mainitsi, että vaihtoalueella ”jouksit aika hitaasti.” Luovutin kartan Petrille täysin uuvuksissa ja mietin vaan miten saisin ruokaa vatsaani. 2t 7min, ei paha suoritus. Oman arvioni mukaan lamppuongelmat n. 5 min hidastus, pummit n. 5 min ja uupuminen n. 5-10. Ainakin 10 min nopeammin olisin pystynyt.
Aiemmin ei ole ikinä ollut niin kova nälkä oman osuuteni jälkeen. Petri oli luovuttanut oman takin minulle. Kaivoin taskut läpi etsimässä käteistä minun makkaraostosta varten. Tyhjät! Hemmetti.
No katsotaan jos se VIP-teltta löytyisi jostain, sinne ainakin pitäisi palauttaa lamppu. Urheilukentällä löysin VIP-teltan ja uuvuksissa yritin selittää portinvartijalle jotain minun lampusta. Olin niin väsynyt ja nälkäinen, että selityksestäni ei tullut mitään. Sitten hän kysyi minulta: ”Oletko sinä se henkilö kenen lamppu vaihdettiin ensiaputeltassa?” Kuulosti minulta, ja portti avasi katettuun telttaan. Siellä lamppuni oli ja iloisena pääsin vaihtamaan.
Katsoin kun VIP-vieraat söivät ja juovat jotain ruokaa, ja päätin, että nyt pitää vaan rukoilla: ”Olisiko mitenkään mahdollista saada vähän ruokaa teiltä? Unohdin rahani telttaan, ja minulla on todella nälkä.” Vastaus: ”Montako sämpylää haluat? Tarvitsetko vielä limua sen lisäksi?” Vastaus kuulosti aika hyvältä! Nautin ensimmäisen sämpylän avuliaan VIP-teltta vapaaehtoisen kanssa kertomassa 1. osuuden kokemukset – miltä rata tuntui. Hänellä tuntui olevan enemmän suunnistuskokemusta kuin minulla, mutta pärjäsin jotenkin keskustelussa. Sämpylän jälkeen alkoi voimat jotenkin palautua – kiitin ja jatkoin kohti OC Puiston telttaa.
Saavuttuani OC Puiston telttaan Juha ihmettele miksi minulla oli mennyt LÄHES TUNTI maalintulon jälkeen saapua telttaan. Jotain höpisin hänelle lampun hyytymisestä, VIP teltan sämpylöistä ja todisteitakin oli, koska aloin syömään sitä toista VIP-teltan sämpylää.
Sunnuntai-aamuna satuimme Petzl myymälätelttaan, jossa Petzlin myyntimies onnistuneesti myi minulle ja Jarille uusi Petzl Nao ja vielä pieni LED varavalo kaupan päälle. Seuraavan kerran en ikinä lähde yöosuutelle ilman varavaloa!
Sijoituksemme osuuteni jälkeen oli 1023, mutta kuitenkin olin tyytyväinen omaan suoritukseni. Ei pahoja pummeja, ja tein hyvin suorituksen ottaen huomioon olosuhteet. En harhaillut ylimääräistä 1,5 tuntia metsässä kuten viimeksi Tampereella, ja OC Puistolla oli hyvä mahdollisuus suoriutua ihan hyvin. Loppusijoitus joukkueellemme 610. Kiitos kaikille avusta, erityisesti Kuopion Suunnistajien ihmemiehelle, joka pelasti meidät!