Kategoriat
Kisat Tarinat

Blue Hills Traverse 2015

Sain ladattua Blue Hills Traverse GPX:n ja kartan arkistoon. Olipa hieno kokemus! Kartat: Osa 1Osa 2
Traversen yhteydessä oli myös tavalliset rastit. Yhden opiskelukaverin perhe tuli paikalle ja neuvoin heidät 1. kertaa n. 2km lenkillä. Olin 1/2 ajasta mukana, ja näytti sujuvan hyvin. Kaverini halusi lisätä haastetta ja poistua polulta, jonka jälkeen meni ilmeisesti noin 20 min hukassa. Perussettiä!
Blue Hills Traverse on perinteinen Bostonin seudun kauden päättäjäistapahtuma, hyvin samaan henkeen kuin Raatojuoksu. Massalähtö kl 11 ja pieni hajonta keskellä (2 ryhmää). Pienitouhuista tämä suunnistus on Bostonissa, koska yhteensä vain 42 lähtijää, joista 34 selvisi maaliin asti.
Traversen erikoisuus on se, että se on 1-suuntainen kilpailu, joten kyydit on järjestettävä starttiin. Ilmeisesti joka toinen vuosi mennään länteen ja joka toinen vuosi itään. Tänä vuonna siis kilpailu meni länteen.
Löysin kyydin minivaniin johon pakkautui n. 6 kilpailijaa. Ilmeisesti minvanin kuski (Ian Smith) oli yksi parhaimmista suunnistajista Bostonin seudulla (tai näin ymmärsin, koska hän kehui itsensä aikamoisin sanoin). Kertoi, että heillä on Jukola joukkue kasassa ensi vuodelle. Kertoi lisäksi, että he saavat yllättävän hyviä rahatuloja seuralle harjoitusrasteista joka viikko, ja näillä tuloilla pystytään rahoittamaan n. 2-3 kartantekoa vuodessa. Ongelma vain se, että paikalliset kartoittajat eivät ole parasta tasoa, joten rahat menevät mutta laatu vaihtelee.
Startti oli hieman yksinkertaisempi vrt. Raatojuoksuun. Kilpailujohtaja/ratamestari jakoi kartat kaikille (kävi osallistujalistaa läpi, jotta varmisti, että ”A” ja ”B” hajontakartat jaettiin oikein). Tämän jälkeen kertoi, että ”älkää katsokaa kartat”. Kuitenkin yli puolet porukoista alkoivat tutkimaan karttoja. Näytti siltä, että hidastempoisemmat alkoivat katsoa karttoja, ja ”prot” eivät. En katsonut etukäteen.
Lähtölaukaus oli suullinen ”ready, set, go”, jonka jälkeen n. 6 kovatempoista miestä (+ 2 naista) lähti polkua pitkin, jonka jälkeen minä ja muut. Ihan hyvä paikka.
1. rasti hieman yllätti, koska jo siinä vaiheessa saavuin 2:n alkutykin kanssa samaan aikaan rastiin. Jo 1. pummi näille kavereille (??).
Matka 2. rastille osoittautui jälkiselvittelyssä, että itse olin yksi harvoista joka kiersi vasenta reittiä. Ei mielestäni huono, mutta sitten varsinaisen rastin merkintä (lisäkoodit) eivät pitäneet paikkansa. Rasti oli selvästi nuppulan juuressa, joten olisi pitänyt merkata eri tavalla koodilistalle. N. 20 sec meni etsiessä…
3. ja 4. rastit perussettiä.
Olin tyytyväinen, kun otin vähän riskiä suoralla reitillä 5. rastille, ja löysin sen hyvin. Samaan aikaan rastille tuli tanskalainen kaveri Bo (n .50v) jonka kanssa juoksin on-and-off lähes koko loppumatkan. Oli kuitenkin ihan kivaa saada kaveriseuraa kun niin vähän osallistujiaa.
Rastit 7-13 olivat hajontoja ja myös siellä oli juomaa tarjolla (jälleen kilpailujohta/ratamestari yksin hoitamassa juoma-asiat – sama kaveri joka lähetti startissa). Heti 7-8 välissä näin muutaman tyypin minun edellä (matkalla 8-9) ja toki hieman masentunut olo, kun niin jäljessä. Toki nuorta sakkia.
Eka varsinainen pummi matkalla 9:ään, mutta Bo korjasi nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Näytti siltä, että Bo:n suunnistustaidot erinomaisia, ja taas minulla parempi kunto (hyvä Puisto!).
Seuraava pummi matkalla 15 rastiin. Tämä piti olla joku notko, mutta käytännössä tällä alueella kaikki notkorastit olivat todella laveita notkoja. Jälleen mielestäni olisi pitänyt olla karttakoodissa tarkennus, että lavea notko…Laskin liikaa mäkeä, ja piti nousta jälleen ylös.
Rasti 15 oli ilmeisesti pro Ian Smithille myös iso pummi (näin jälkikäteen kertoi), ja olin tietämättä lähestymässä häntä…
15-16 välissä pääsin tekemään keskivälissä pienen koukkauksen rakennusta välissä, kiitos sprinttikokemusta!
Suurin pummi/ajatusvirhe 16-17 välissä, jossa puistomaisesti paljon polkuja ja ajatukset eivät pysyneet mukana. Onneksi tajusin missä risteyksessä olen ja pääsin palaamaan kartalle. Tässä olisi voinut käydä huonosti!
Rastiväli 18-19 näytti kartalta vaikealta. Rinteessä pysyminen ja tarkkaa kartanlukua / korkeuseron selvittelyä. Tässä vaiheessa olemme Bo:n ja 1 toisen kanssa ryhmänä. Heidän etenemistä aika hidasta, koska eivät halunneet tehdä virheitä. Minä taas kärjessä.
Suurin yllätys: saavun rastille samaan aikaan, kun pro Ian Smith ilmestyy väärästä paikasta (ylhäältä). Olemme siis tasoissa ??!!
19-20 välillä tiedän, että Ianilla paljon paikallista kokemusta, joten onneksi seuraan häntä polulle, enkä jää mäen laidalle. Polkujuoksu tuntuu hyvältä, ja voimia riittää hyvin. Pohjoiskäännoksen jälkeen alkaa taas ylämäkeä ja olemme tasoissa Smithin kanssa. Nousen polulta jyrkkää mäkeä ylös kohti rastia, ja Smith on aivan poikki. Helppo juoksumarssi ohi, ja olen pro:n edellä!
20-21 väli jälleen vaikea mäkirinne rasti jossa pyrin pysymään samalla korkeudella. Olen Smithin edellä ja riskillä mennään. Onneksi meni täysin nappiin ja osun suoraan rastiin.
Itsetunto nousee ja maalia kohtia mennään. Vastustajani Smith on piipussa ja jossain takana! Valitettavasti 21-22 väli osoittautuu vaikeaksi ja nousen liikaa rinnettä. Näen laskettelurinnettä, ja tiedän, että olen mennyt liian kauaksi. Pakko palata rastille, mutta tässä vaiheessa jo Bo ja 3. kaveri ovat jo ilmestyneet rastille. Meitä on siis 4 kaveria suht’ lähellä toisiaan. Smithistä ei enään mitään havaintoa. Joko on paljon edellä tai jäljessä.
Matka kohti rasti 23 on rankka nousu laskettelurinteen varrella. Tulee Lapua Jukola mieleen. On vaikea selvittää tarkkaa sijaintia lopussa, mutta tie tulee vastaan, ja pääsen taas kartalle.
Saavumme rastille 23 samaan aikaan Bo:n kanssa. Jälleen kilpailujohta/ratamestari rastilla selvittämässä tilannetta ja tervehtimässä tuttuja. Kilpailujohtaja ihmettelee Bo:lle miksi joku tuntematon Puistolainen on Bo:n edellä…en kommentoi.
Ratkaiseva hetki kamppailussa on yllättäen rasti 24, jossa Bo ilmeisesti laski liikaa mäkeä, ja piti palata polkua pitkin ylämäkeä. Olen jo käynyt rastilla (kaatunut puu) ja juoksemassa polkua pitkin maalia kohti kun Bo ilmestyy metsästä. Bo selvästi ei tiedä pitäisikö kääntyä oikealle tai vasemmalle polulla. Olen päihittänyt Bo:ta, joten annan vinkin seuralaiselle.
Maaliin tultua Ian Smith ei näy missään, olen ilmeisesti voittanut häntä! Loppusijoitus 5/38 maalintulijaa. Ennen minua oli kovakuntoinen hiihtäjänainen (Alex Jospe), joka on ilmeisesti USA maajoukkuetasoa.
Lisäksi saavuttuani maaliin Bo huomauttaa, että kartan skaala 1:15000, jonka huomaan 1. kertaa. Olen siis juossut koko matkan ja ajatellut, että tämä on ollut 1:10000 kartta. Huomaa, että ei ole suunnistettu pitkiin aikoihin, kun kalibrointi toimi lennossa, ja homma sujui!
Positiivisena yllätyksenä tarjotaan lämmintä soppaa ja jaetaan kaikille sponssatuotteet (valkoiset sukat…).
Muistutan kaikkea, että syyskuussa 2016 on North American Orienteering Championships täällä lähellä. Kilpailukutsu. Puistolla on suuret mahdollisuudet näissä kilpailussa, ja olisi hieno saada yllätysjoukkue kasaan!! Säät ovat yleensä mitä hienompia syyskuussa, ja siihen aikaan alkaa vuorilla mahtavat New England ruskat. Suosittelen!
Kategoriat
Jukola Kisat Tarinat Tunturi

OC Puiston vuosi 2015

Suuria saavutuksia, aurinkoisia kisoja, karvaita pettymyksiä ja kestävyysurheilua mahtavassa seurassa. Siinä OC Puiston vuosi 2015 lyhyesti. Tässä katsaus, kuvia ja tuloksia.

Puiston Suurmestari 2015 on Mikko

Ylivoimaiseksi Puiston Suurmestariksi lasketteli Mikko kolmella osakilpailuvoitolla ja 46 pisteellä. Onnittelut!

Tiukka kisa mestaruudesta nähtiin vain Haukkalammen Nuuksion kansallispuiston yössä, jossa mestaruus ratkesi vasta viimeisillä rasteilla. Kokonaiskisassa muille jäi vain murusia seuraavan taulukon pisteillä:

Puiston Suurmestari 2015
1. Patrakka Mikko 46p
2. Meronen Juha 25p
3. Helin Markku 22p
4. Martikainen Mika 20p
5. Säde Ville 15p
6. Ketola Petri 14p
7. Skyttä Eerik 9p
8. Lammi Uki 8p
9. Harju Reima 4p

Alkaneen vuoden kisat täytyy buukata niin aikaisin, ettei kakkossijalle nousta Kekeruusperi-82-maisesti vain olemalla joka kisassa mukana.

Sprintti – Hyvinkää, 3.9.2015

1. Patrakka Mikko 32.46 (15p)
2. Helin Markku 36.40 (12p)
3. Martikainen Mika 36.51 (9p)
4. Meronen Juha 38.21 (6p)
5. Säde Ville 41.49 (5p)
6. Skyttä Eerik (4p)
Tulokset
Väliajat
Kartta ja reitit: Juha

Yö – Haukkalampi, 24.9.2015

IMG_2511

1. Mikko Patrakka 55.07 (17p)
2. Petri Ketola 57.43 (14p)
3. Mika Martikainen 1.00.51 (11p)
4. Juha Meronen 1.07.33 (8p)
5. Markku Helin 1.20.16 (7p)
6. Ville Säde 1.20.37 (6p)
7. Eerik Skyttä 1.21.04 (5p)
8. Reima Harju 1.22.28 (4p)
Tulokset
Väliajat
Kartta ja reitit: Mika, Juha

IMG_2513

Päivä – Kantokaski, 11.10.2015
1. Patrakka Mikko 40.47 (14p)
2. Meronen Juha 47.24 (11p)
3. Lammi Uki 49.35 (8p)
4. Helin Markku 54.03 (5p)
5. Säde Ville 56.17 (4p)
Tulokset ja väliajat
Kartta ja reitit: Juha

Jukolassa sijalle 571

IMG_1846

Louna-Jukolan kilpailukeskuksessa viihdyttiin ennätysaika: Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Käytiin tapaamassa sponsorin edustajia ja ottamassa tuntumaa mallimaastoon!

Kisaan kului vain 13 tuntia, 7 minuuttia ja 21 sekuntia. Sijoitus oli 579, mihin oltiin varsin tyytyväisiä. Muista puistosuunnistajista Rastitykki (=OC Puiston kantavia voimia kuten Suurmestari-taulukosta nähdään) otti hylsyn, Team SoSe 1432., HeSeKeKo 1411., NOT OK PKS SK 1157. ja OC Toffeelle jäätiin tällä kertaa selvät 44 minuuttia (414.)

Jari oli aloituksessa tykki, Petri varman nopea kuten aina. Mark, Eerik ja Henkka lasketteli hyvät osuussijoitukset ja sitten meillä oli nämä pari ihan ok kaveria.

20150613-IMG_5429

Puistohaaste
Paimiossa käytiin myös Puistohaaste, jossa osallistujien piti koota karttapalapeli mahdollisimman nopeasti. Tyylejä oli monia ja ratamestari Markin kiemuroihin (kartta ei ollut A4-muotoinen) meni moni. Kaikki saivat tiettävästi kartan kuitenkin valmiiksi. Tässä kisassa muuten naiset putsasivat pöydän!

Tulokset:
Johanna Asklöf, Ainot – 1:32
Kaisa, @kaisahap, Boreal multisport team – 2:32
Hannele, Ainot – 3:00
Tiia, NOT OK PKS SK – 2:57
Eerik Skyttä, OC Puisto – 3:45
Ilari Marzano @ilarimarz, Team SOSE 3:48
Ville Säde, Rastitykki – 4:10
Mikael Honkala, OC Tuska – 4:34
Uki Lammi @iksa04, OC Puisto 4:41
Inka, @inkakit Boreal multisport team 4:48
Suvi, NOT OK PKS SK – 6:19
Juha Meronen @juhameronen, OC Puisto 6:23
Lasse @lroiha, Team SOSE, 6:26
Reima Harju @reiharju, Rastitykki, 7:21
Henrik Skyttä, OC Puisto – 7:24
Miikka, NOT OK PKS SK – 7:46
Anna @annanen, Team SOSE, 7:48

Yksin tunturissa

Kämmien kämmi, pummien äiti. Järjestäjät vaihtoivat talven aikana tunturisuunnistuksen ajankohtaa. Puistolaisilla oli tietenkin jo lentoja varattuna. Lopulta Saariselän A-radat kiersi Eerik – yksin! Viikkoa varsinaisen kisan jälkeen ei ollut edes lippuja paikalla vaan rasti piti todentaa pyykkipojan kokoisista merkeistä. Respect!

Köyhän miehen tunturisuunnistusta harrastettiin.

Kansalliset kisat ja ranking 2015

Muutama puistolainen kävi ihan oikeissakin kisoissa. SM-Sprintissä oli mukana kaksi puistosuunnistajaa. Tällä kertaa meitä ei arvottu SM-mitaleille.

IMG_2477

H40 B-finaali:
24. Skyttä Eerik OC Puisto 18:56
25. Meronen Juha 19:01

Tulokset
Kartta ja reitti: Juha

smsprintti

H40 loppuranking 2015:
239. Skyttä Eerik 40.43
266. Meronen Juha 37.60
325. Lammi Uki 30.52
Yhteensä sarjassa 414 suunnistajaa.

Muissakin kisoissa käytiin

Kyselyjä olisi ollut muuallekin…

Treenattiinkin

…mutta treenimäärien kerääminen on vielä kesken. Mukaan pääsee sivulla:

Some-kisassa Puisto lähti vuoteen 2015 takamatkalta ja siellä ollaan tukevasti edelleen 🙂

OC Puiston juniorijaosto vauhdissa

Tämä video poistetaan saitilta, jos joku liikepankki alkaa sponssaamaan Puistoa.

https://www.youtube.com/watch?v=lEGUp8qR9tw

Kategoriat
Tarinat Tunturi

Tokaa kertaa tunturissa

Nyt on takana jo toinen Tunturisuunnistus. Ensimmäiseni suunnistin elokuussa 2012 Ylläksellä ja viimeisimmän viimeisimmän (vai viimeisen?) kuluneena viikonloppuna Saariselän maisemissa.

Miksi minä olen näihin tapahtumiin päätynyt, enhän minä ole suunnistaja? En muista koskaan ilmoittautuneeni Tunturisuunnistukseen, mutta jotenkin nimeni on päätynyt OC Puiston listoille.

Tänä vuonna tiesin jo, mitä odottaa. Kaksi päivää tunturissa vastaisivat rasitukseltaan maratonin juoksemista, joten tankkasin reippaasti ennen kilpailua. Lisäksi mukana oli täysi repullinen urheilujuomaa ja geelejä.

photo-4

Ensimmäinen päivä

Puukko kalahti vaskooliin Kaunispään huipulla lauantaina klo 14 kilpailun alkamisen merkiksi. Edessä oli ensimmäisen päivän 21,1 km B-rata. Yhteislähtö oli alamäkeen, jonne kirmasimme parini Juhan kanssa kovalla vauhdilla.

Kuva tunturisuunnistuksen kuvagalleriasta, katso linkki

Alamäkijuoksu maastossa ei kuulu vahvoihin puoliini, joten sykkeet nousivat nopeasti 95 %:iin, minkä lisäksi reidet taisivat ensimmäisen kerran hapottaa jo ensimmäisen tunnin aikana. Reipas etukäteistankkaus ei tukenut tätä vauhdinjakoa, ja niin oksennus jo kolkutteli kurkussa ja vatsa kiukutteli saavuttaessa 1,5 tunnin kohdalla ylämäkeä kakkosrastille. Ampiaisystäväni tuolloin kuitenkin tuikkasi vasempaan pohkeeseen, mistä sain hyvän syyn ryhdistäytyä ja palasin tajuihini. Tämän jälkeen olo helpotti (ehkä osittain johtuen myös siitä, että helle hidasti Juhan vauhtia).

Lauantain lopputulos: 23,35 km ajassa 3:07 ja sijoitus 16/23. Hävisimme Eerikin ja Markin (sijoitus 15/23) parille 6 minuuttia. Syynä liian hidas eteneminen rastille 4, suunnistuksen puolella Juha sen sijaan teki erinomaista työtä ja toi meidät suoraan rasteille.

Toinen päivä

Toisen päivän aamuna reidet vielä kivistivät, mutta muuten olo oli yllättävän freesi. Kun kisakeskukseen oli kävelty pari kilometriä, niin jalatkin vetreytyivät. Lähdimme ajamaan Eerikiä ja Markia takaa 20,7 km B-radalle hyvin fiiliksin. Vauhti ensimmäiselle rastille edettäessä oli taidoilleni ja kunnolleni paljon ensimmäisen päivän aloitusta realistisempi.

Etenimme hienosti tunnin ja pääsimme ensimmäisen rastin rastiympyrään (vieläpä nopeammin kuin Eerik ja Mark). Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta: rasti ei löytynytkään suunnitellulla tavalla, ja jäimme etsimään ensimmäistä rastia yli tunniksi. Rastin ympärillä pyörimisestä kertyi yli 3 km ylimääräistä matkaa, ja löydettyämme vihdoin rastin pääsimme jatkamaan ensimmäiseltä rastilta eteenpäin, kun päivän kilpailua oli kulunut jo yli kaksi tuntia.

Kakkosrastille edettiin hienosti, tosin pienellä koukkauksella (5 minuutin pummi). Tossu nousi yllättävän kevyesti metsässä ja maastoaskel alkoi löytyä. Kolmoselle jatkettaessa ongelmat alkoivat jälleen ilmaantua: jo ensimmäisen päivän lähdössä hapotetut reidet alkoivat taas jäykistyä ja jokainen askel tuntua. Eteneminen raapivassa tunturikoivikossa ei myöskään auttanut asiaa.

Juhalla askel lensi, ja niin kaulaa välillemme kertyi välillä jo reilut 100 metriä, vaikka Juha joutui edelleen odottelemaan. Kiivetessämme louhikkoista joenpohjaa ylöspäin jo hiljaa toivoin, että vihdoin saapuisimme rastille, mutta töyräälle noustuani näin Juhan vain viilettämässä eteenpäin. Jatkettuamme vielä muutaman kilometrin aloin voimakkain sanankääntein marista liian pitkistä rastiväleistä. Juhan todetessa, että rastille olisi vielä 3 km ja maaliin enää 5 km matkaa ymmärsin, ettei kaikki ole kunnossa.

Pikakokouksemme lopputulos oli se, että Juha oli matkalla jo nelosrastille ja minä vasta kolmoselle. Vaikka olin kyllä fyysisesti käynyt kolmosella noustuani joentöyräälle, en ollut ymmärtänyt käyneemme rastilla ja leimannut emittiä. Kunnian miehenä Juha oli sitä mieltä, että emit kyllä palataan leimaamaan ja lisäksi tarjoutui (geelipussipalkalla) yksin huolehtimaan tästä ylimääräisestä lenkistä. Tässä vaiheessa aikaa suoritukseemme oli kulunut jo vajaa neljä tuntia.

Odotellessani Juhaa tunturin kauniilla rinteellä reilut 20 minuuttia kykenin ensimmäistä kertaa Tunturisuunnistuksissa nauttimaan upeista maisemista (yleensä painan vain eteenpäin viiden asteen näkökentällä tuijottaen Juhan tossuja). Toki odottelu auttoi aerobiseen palautumiseen, mutta huolimatta pienestä käveleskelystä reidet olivat armottomasti jumiutuneet, kun yritin jälleen alkaa juosta Juhan palattua. Noin sadan metrin tuskan jälkeen onnistuin sulkemaan kivut pois mielestäni ja pystyin taas juoksemaan. Loppumatka maaliin sujuikin kommelluksitta ja suhteellisen hyvällä vauhdilla (siis ainakin nopeammin kuin Eerik ja Mark).

Sunnuntain lopputulos: 28,25 km (Juhalla 33,1 km) tuntureilla ajassa 4:49 ja sijoitus 22/22. Eerik ja Mark selvisivät sijalle 14/22 ajassa 3:16.

Yhteistulokset

Sunnuntain sattumukset tiputtivat meidät yhteistuloksissa sijalle 21/22, aikaa kulutimme 7:56:03. Eerik ja Mark ylsivät sijalle 13/22 ajalla 6:16:51. Suunnistusta tuntureilla kertyi yli 50 km.

OC Puiston tuorein rekrytointi pro-pari Juha P. ja Miika keräsi joukkueellemme kunniaa ottaen hopeaa H21A-radalla (25,9 km + 25,2 km) ajalla 5:33:38.

Mitä tästä opittiin?

Mitä reissusta opittiin? Ongelmani suunnistajana: (1) en osaa vielä riittävästi lukea karttaa, (2) maastoaskelta ei ole vieläkään löytynyt, (3) kartan lukeminen juostessa ei onnistu, (4) kuntoa pitää kohottaa, (5) pitäisi ymmärtää sovittaa kilpailusarja oman kunnon ja taitojen mukaiseksi.

Hyvässä porukassa on kuitenkin mukava kisata. Tuntureissa koetut kärsimykset unohtuivat nopeasti, kun pääsimme illastamaan aurinkoisella parvekkeellamme, nauramaan päivän pummeille GPS-seurannassa ja tietenkin pelaamaan Riskiä (Eerik ja Mark voittivat, toisina Juha P. ja Miika, hyvinä kolmosina Juha ja Timo).

Kuten yleinen sanonta kuuluu, ei kahta ilman kolmatta. Nähtäväksi jää, soveltuuko tämä kuitenkaan Tunturisuunnistuksiini.

photo-5
Kategoriat
Jukola Tarinat

Markin seikkailut Valio-Jukolan avausosuudella

Vantaan Jukolan osuuteni jännitti tänä vuonna monesta syystä. Olin talvella kohottanut peruskuntoani hiihtokilometrejä lisäämällä. Myös kevään aikana tuli kohtalaisen hyvin käytyä metsässä hakemassa suunnistustuntumaa. Valitettavasti keuhkoputkentulehdus iski 3 viikkoa ennen Jukolaa, enkä tästä johtuen päässyt treenaamaan ollenkaan kolmeen viikkoon, joten lähdin Jukolaan ihan kylmiltään.

Juhan positiivinen kannustus, että ”joskus on hyvä palautua kunnolla” ei täysin vakuuttanut, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Jukola lähestyi kun juna.

Tämän lisäksi sain kunnian toisen kerran olla aloitusosuudella, kun joukkuemme kärkikuningas Ville oli loukkaantunut. Edellinen kerta 1. osuudella oli nolo kokemus Tampereen Kaanaalla, jossa meni yhteensä 1,5 tuntia erinäköisiin pummeihin yön pimeydessä ja sen johdosta joukkueemme sijoitus oli 1. osuuden jälkeen aivan häntäpäässä. Eli oli vain parannettavaa. Hieman myös huolestutti kun lamppuni oli hyytynyt, kun olin edellisen kerran syksyllä käynyt yörasteilla. Mutta silloinhan ehdin ladata akkua vain tunnin ajan, joten sehän oli varmaan oma mokani.

En tänä vuonna päässyt nauttimaan lauantaipäivän  tunnelmista kun samanaikaisesti Jukolan kanssa oli ystävämme 4x40v synttärijuhlat. Joten tulin suoraan kisapaikalle illalla. Juha viisasti opasti, että ”tulethan 1/2 tuntia ennen kun tarvitset, koska sinulla on aina niin paljon säätämistä.” Kl 20.45 saavuin OC Puiston telttaan ja säätäminen alkoi. Piti miettiä kengännauhojen oikea kireys, löytää urheiluteippiä, miettiä sataako tai ei, pitäisikö käyttää suunnistuslaseja, pitäisikö olla päähuivi mukana, tankata energiapatukoilla, WC-käynnit, hoitaa joukkuekuvaukset ym.

Loppujen lopuksi Juhan ”1/2 tuntia etukäteen” onnistui todella hyvin, koska ei sitä aikaa oikeastaan paljon ollutkaan. Suuntauduimme kohti lähtöaluetta ja samalla kuulin, että tänä vuonna ennätysmäärä 1600 joukkuetta olisi kisassa mukana. Lähtönumeromme oli 468, joten tämä tarkoitti noin 1200 hengen lauma takanani. Miten tässä menisi, kun en ole ihan kokenut yösuunnistaja?

Ennen starttia kävin kartoittamassa lähtöreittiä, joka näytti olevan avoin suunnistajille. Loivan ylä- ja alamäen jälkeen, se nousi jyrkkää ylimäkeä, jonka takana oli pakko olla aikamoinen alamäki. Miten siinä kävisi? Päätin startissa, että kun lähtöviivoitusta oli niin pitkä (n. kilometri) niin juoksisin kunnon tahtia ryhmän kanssa ja aloittaisin katsomaan karttaa jossain K-pisteen tienoilla kilometrin päästä. Ajatukseni oli hyvä, koska 400-sarjan kohdalla lähtönopeus oli aika kova. Keskityin siihen, että kyynärpääni oli leveällä ja saisin itselleni juoksutilaa. Fokusoin maahan, jotta en kompastuisi mihinkään.

Loivat osuudet sujuivat hyvin, mutta jyrkässä ylä- ja alamäessä oli aika paljon puunjuuria, kiviä ym. esteitä, ja jotenkin kun olin keskellä aika moni joutui minun kohdalle. Jyrkässä alamäessä ennen Sotungintien ylitystä onnistuin kaatumaan kunnolla. Kompastuin, lensin ja tein muutaman kierron, lamppuni lensi päästäni, mutta kartta onneksi pysyi mukana. Sain itseni nopeasti ylös ja kartoitin vahinkoa: kädessäni paljon naarmuja mutta käsi ei ainakaan ollut irti, eikä verenvuoto näyttänyt pahalta. Kisa jatkuu!

Sotungintien jälkeen alkoi pitkä ylämäki jonka varrella piti olla K-piste. Aloitin tutustumaan karttaan. Alkoi harmittamaan, kun oma lamppuni valovoima tuntui olevan suhteellisen huono verrattuna niihin uusiin super-lamppuihin rinnallani. Ei se mitään, tärkeintä, että kartta näkyy! Noustiin ja noustiin mäkeä ja ihmettelin missä se K-piste on. Kyselin vierustoveriltani, joka kertoi, että ”muutama sata metriä jo takana.” Ahaa. No ehkä nyt viimeistään pitäisi alkaa suunnistamaan.

Ensimmäinen kolmannes sujui hyvällä tahdilla. Käytin perinteistä ”kysy paljon” -teknikkaa, eli kyselin rastinumeroita vierustovereiltani. Ensisijainen tarkoitus oli varmistaa, onko seuraava rasti hajontarasti vai ei. Ensimmäiset hajontarastit sujuvat hyvin ja etenimme kohti ensimmäistä juomapistettä ja siirtymää. Siirtymän jälkeen tuntui, että kaikki oli menossa samaan rastiin, suhteellisen pitkän matkan päästä. Hyvä rytmi oli löytynyt. Seuraavakin rasti oli yhteinen. Ja sitä seuraavaakin.

Mutta sitten alkoi ensimmäinen suurongelma: minun ”not so bright” -valo alkoi hyytyä, ja kokemukselta tiesin, että kun se alkaa hyytyä se hyytyy nopeasti. Lievä paniikki iski. Sää oli vielä aika hyvä: pilvipeite ohut ja vielä aika valoisaa. Joten käänsin valoni pois, n. 2 minuutin välien laitoin päälle katsomaan suurin piirtein missä olemme. Ja seurasin laumaa. Katsoin, että noin 4:n rastin päässä oli juomapiste ja ensiaputeltta. Sieltä olisi saatava varavalo keinolla millä hyvänsä.

Jatkoimme matkaa ja alkoi ensimmäinen todella hyvä tuuri. Vaikka en sitä tiennyt, niin olimme 9:n rastin yhteispätkällä, joka tarkoitti, että minun piti vaan seurata laumaa koko matkaa ensiapupisteelle asti. Ihmettelin, kun kyselin tiivisti seuraavan rastin numeroa juoksutovereilta, ja aina meillä oli yhteinen. Mikä hyvä tuuri! Rupesin miettimään, että jos valoa ei löydy niin ehkä voisin pärjätä ilman sitä. Kuitenkin Tampere Kaanaan muistoja valui takaisin, siellä se yö oli aika pimeä!

Juomapiste tuli nopeasti ja taas tuurini kävi kun jostain syystä oli noin viidenkymmenen hengen joukko kastojia/kannustajia sen läheisyydessä. Kaikki vähän ihmetteli kun käänsin radasta pois, juoksin heidät kohti ja huusin ”Onko kellään valoa?”. Muutama turisti ihmetteli mitä minä touhuan, mutta sitten joukosta tuli vastaus ”Minulla on – kyllä saat!” Mies kaivoi nopeasti laukustaan pienen LED-lampun, joka siinä hetkessä tuntui kullanarvoiselta. Yritin kertoa, että olemme OC Puisto / 468 ja hän voi löytää netistä yhteystietoja. Mutta hän kertoi, että ei. Hän on Kuopion Suunnistajilta ja palauta se lamppu VIP / kutsuvierastelttaan. Jätin hänelle oman hyytyneen lamppuni, kiitin kovasti, ja jatkoin matkaa. Puolen tunnin päästä tajusin, että ilman lamppua pimenevässä yössä ei olisi tullut mitään!

LED-lamppu oli hyvä kartanlukua varten ja antoi heikkoa valoa laajemmin. Yritin aina juosta jonkun teholampputyypin läheisyydessä jotta näkisin maata edes jollain tavalla. Menetetty aika tässä vaiheessa n. 5 min (hidastus + lampun vaihto).

Lampun vaihdon jälkeen seuraava rasti oli ainut kunnon pummi. Ratamestari oli fiksusti laittanut pitkän välin jälkeen erittäin laajan hajonnan, joten kun tulen rastialueella, olin n. 400m päästä oikeasta rastista. Minun rastin menijöitä säntäsi ympäri kuin mehiläisenpesän kaaoksessa ja yrittivät järjestäytyä etsintäpartioon. Totesin, että siihen en ainakaan lähde vaan tutustun karttaan ja löydän itseni takaisin. Yhteensä n. 5 min pummi, mutta löysin omalle reitilleni takaisin rauhallisella etenemisellä. Nyt kun ilmeisesti oli taas tulossa hajontarastit niin päätin, että jos en nopeasti löydä rastia, niin pitää käyttää ”backtracking” taktiikkaa, jonka olin oppinut Tampere Kaanaan katastrofikokemuksesta.

Eli kierrät rastia sen verran takaa, että löydät virran suunnistajia ketkä ovat lähdössä pois rastista seuraavaan. Heidän avulla pääset ”backtrackämään” rastille.

Loppukädessä koko 23 rastin kokonaisuudessa jouduin käyttämään backtracking menetelmää kunnolla kolme kertaa, ja se oli mahtava erikois-Jukola-tekniikka joka suosittelen kaikille. Sen avulla et ikinä pääse liikaa harhaan.

Saavuimme rastille 125 lähellä K-pistettä ja alkoi siirtymä pellon kautta takaisin Hakunilan urheilupuiston alueelle. Tässä vaiheessa matka rupesi tuntumaan aika pitkältä. Jotenkin olin ajatellut, että 1. osuus olisi 10km, mutta rasteja oli vielä jäljellä. Vasta maalin jälkeen tajusin, että minulla oli 12,8km osuus – ei ihme, että oli tuntunut pitkältä osuudelta!

Noustessa Hakunilan urheilupuiston mäkeä (sama mäki jossa kaadun startissa), niin 3 viikon treenamattomuus ja totaaliväsymys iski. Pystyn pakottamaan itseni kävelemään mäkeä ylös, mutta verenpaine + verensokeri olivat sen verran alhaalla, että alkoi näkemään tähtiä. Piti hidastaa tahtia, jotta pystyi edes karttaa lukemaan kun näki vain kartta/tähtisekoituksia. Ainakin siinä vauhdissa seuraavat rastit löytyivät helposti.

Viimeisen peltosiirtymän jälkeen onnistuin uuvuksissa pummaamaan pienesti rastin, vaikka rastiväli oli vain 125 metriä. Onneksi backtracking tuli hyödyksi, ja rasti löytyi suhteellisen nopeasti. Alkoi hillitön ruuan nälkä ja viimeisen mäen nousteesa tuuli oli kääntynyt kisapaikalta niin, että HK-grillimakkaroiden lempeä tuoksu leijui ilmassa. Meinasin mennä hulluksi kun vielä 3 rastia jäljellä ja pystyn ajattelemaan vain sitä HK-sinistä joka paistoi tällä hetkellä jossain kisa-alueella. Hemmetin tuuli!

Raatokunnossa pakotin jalkani juoksemaan loppumetrit sillan yli ja kohti maalia. Jälkikäteen 2. osuuden konkari Petri mainitsi, että vaihtoalueella ”jouksit aika hitaasti.” Luovutin kartan Petrille täysin uuvuksissa ja mietin vaan miten saisin ruokaa vatsaani. 2t 7min, ei paha suoritus. Oman arvioni mukaan lamppuongelmat n. 5 min hidastus, pummit n. 5 min ja uupuminen n. 5-10. Ainakin 10 min nopeammin olisin pystynyt.

Aiemmin ei ole ikinä ollut niin kova nälkä oman osuuteni jälkeen. Petri oli luovuttanut oman takin minulle. Kaivoin taskut läpi etsimässä käteistä minun makkaraostosta varten. Tyhjät! Hemmetti.

No katsotaan jos se VIP-teltta löytyisi jostain, sinne ainakin pitäisi palauttaa lamppu. Urheilukentällä löysin VIP-teltan ja uuvuksissa yritin selittää portinvartijalle jotain minun lampusta. Olin niin väsynyt ja nälkäinen, että selityksestäni ei tullut mitään. Sitten hän kysyi minulta: ”Oletko sinä se henkilö kenen lamppu vaihdettiin ensiaputeltassa?” Kuulosti minulta, ja portti avasi katettuun telttaan. Siellä lamppuni oli ja iloisena pääsin vaihtamaan.

Katsoin kun VIP-vieraat söivät ja juovat jotain ruokaa, ja päätin, että nyt pitää vaan rukoilla: ”Olisiko mitenkään mahdollista saada vähän ruokaa teiltä? Unohdin rahani telttaan, ja minulla on todella nälkä.” Vastaus: ”Montako sämpylää haluat? Tarvitsetko vielä limua sen lisäksi?” Vastaus kuulosti aika hyvältä! Nautin ensimmäisen sämpylän avuliaan VIP-teltta vapaaehtoisen kanssa kertomassa 1. osuuden kokemukset – miltä rata tuntui. Hänellä tuntui olevan enemmän suunnistuskokemusta kuin minulla, mutta pärjäsin jotenkin keskustelussa. Sämpylän jälkeen alkoi voimat jotenkin palautua – kiitin ja jatkoin kohti OC Puiston telttaa.

Saavuttuani OC Puiston telttaan Juha ihmettele miksi minulla oli mennyt LÄHES TUNTI maalintulon jälkeen saapua telttaan. Jotain höpisin hänelle lampun hyytymisestä, VIP teltan sämpylöistä ja todisteitakin oli, koska aloin syömään sitä toista VIP-teltan sämpylää.

Sunnuntai-aamuna satuimme Petzl myymälätelttaan, jossa Petzlin myyntimies onnistuneesti myi minulle ja Jarille uusi Petzl Nao ja vielä pieni LED varavalo kaupan päälle. Seuraavan kerran en ikinä lähde yöosuutelle ilman varavaloa!

Sijoituksemme osuuteni jälkeen oli 1023, mutta kuitenkin olin tyytyväinen omaan suoritukseni. Ei pahoja pummeja, ja tein hyvin suorituksen ottaen huomioon olosuhteet. En harhaillut ylimääräistä 1,5 tuntia metsässä kuten viimeksi Tampereella, ja OC Puistolla oli hyvä mahdollisuus suoriutua ihan hyvin. Loppusijoitus joukkueellemme 610. Kiitos kaikille avusta, erityisesti Kuopion Suunnistajien ihmemiehelle, joka pelasti meidät!