Sain ladattua Blue Hills Traverse GPX:n ja kartan arkistoon. Olipa hieno kokemus! Kartat: Osa 1, Osa 2
Traversen yhteydessä oli myös tavalliset rastit. Yhden opiskelukaverin perhe tuli paikalle ja neuvoin heidät 1. kertaa n. 2km lenkillä. Olin 1/2 ajasta mukana, ja näytti sujuvan hyvin. Kaverini halusi lisätä haastetta ja poistua polulta, jonka jälkeen meni ilmeisesti noin 20 min hukassa. Perussettiä!
Blue Hills Traverse on perinteinen Bostonin seudun kauden päättäjäistapahtuma, hyvin samaan henkeen kuin Raatojuoksu. Massalähtö kl 11 ja pieni hajonta keskellä (2 ryhmää). Pienitouhuista tämä suunnistus on Bostonissa, koska yhteensä vain 42 lähtijää, joista 34 selvisi maaliin asti.
Traversen erikoisuus on se, että se on 1-suuntainen kilpailu, joten kyydit on järjestettävä starttiin. Ilmeisesti joka toinen vuosi mennään länteen ja joka toinen vuosi itään. Tänä vuonna siis kilpailu meni länteen.
Löysin kyydin minivaniin johon pakkautui n. 6 kilpailijaa. Ilmeisesti minvanin kuski (Ian Smith) oli yksi parhaimmista suunnistajista Bostonin seudulla (tai näin ymmärsin, koska hän kehui itsensä aikamoisin sanoin). Kertoi, että heillä on Jukola joukkue kasassa ensi vuodelle. Kertoi lisäksi, että he saavat yllättävän hyviä rahatuloja seuralle harjoitusrasteista joka viikko, ja näillä tuloilla pystytään rahoittamaan n. 2-3 kartantekoa vuodessa. Ongelma vain se, että paikalliset kartoittajat eivät ole parasta tasoa, joten rahat menevät mutta laatu vaihtelee.
Startti oli hieman yksinkertaisempi vrt. Raatojuoksuun. Kilpailujohtaja/ratamestari jakoi kartat kaikille (kävi osallistujalistaa läpi, jotta varmisti, että ”A” ja ”B” hajontakartat jaettiin oikein). Tämän jälkeen kertoi, että ”älkää katsokaa kartat”. Kuitenkin yli puolet porukoista alkoivat tutkimaan karttoja. Näytti siltä, että hidastempoisemmat alkoivat katsoa karttoja, ja ”prot” eivät. En katsonut etukäteen.
Lähtölaukaus oli suullinen ”ready, set, go”, jonka jälkeen n. 6 kovatempoista miestä (+ 2 naista) lähti polkua pitkin, jonka jälkeen minä ja muut. Ihan hyvä paikka.
1. rasti hieman yllätti, koska jo siinä vaiheessa saavuin 2:n alkutykin kanssa samaan aikaan rastiin. Jo 1. pummi näille kavereille (??).
Matka 2. rastille osoittautui jälkiselvittelyssä, että itse olin yksi harvoista joka kiersi vasenta reittiä. Ei mielestäni huono, mutta sitten varsinaisen rastin merkintä (lisäkoodit) eivät pitäneet paikkansa. Rasti oli selvästi nuppulan juuressa, joten olisi pitänyt merkata eri tavalla koodilistalle. N. 20 sec meni etsiessä…
3. ja 4. rastit perussettiä.
Olin tyytyväinen, kun otin vähän riskiä suoralla reitillä 5. rastille, ja löysin sen hyvin. Samaan aikaan rastille tuli tanskalainen kaveri Bo (n .50v) jonka kanssa juoksin on-and-off lähes koko loppumatkan. Oli kuitenkin ihan kivaa saada kaveriseuraa kun niin vähän osallistujiaa.
Rastit 7-13 olivat hajontoja ja myös siellä oli juomaa tarjolla (jälleen kilpailujohta/ratamestari yksin hoitamassa juoma-asiat – sama kaveri joka lähetti startissa). Heti 7-8 välissä näin muutaman tyypin minun edellä (matkalla 8-9) ja toki hieman masentunut olo, kun niin jäljessä. Toki nuorta sakkia.
Eka varsinainen pummi matkalla 9:ään, mutta Bo korjasi nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Näytti siltä, että Bo:n suunnistustaidot erinomaisia, ja taas minulla parempi kunto (hyvä Puisto!).
Seuraava pummi matkalla 15 rastiin. Tämä piti olla joku notko, mutta käytännössä tällä alueella kaikki notkorastit olivat todella laveita notkoja. Jälleen mielestäni olisi pitänyt olla karttakoodissa tarkennus, että lavea notko…Laskin liikaa mäkeä, ja piti nousta jälleen ylös.
Rasti 15 oli ilmeisesti pro Ian Smithille myös iso pummi (näin jälkikäteen kertoi), ja olin tietämättä lähestymässä häntä…
15-16 välissä pääsin tekemään keskivälissä pienen koukkauksen rakennusta välissä, kiitos sprinttikokemusta!
Suurin pummi/ajatusvirhe 16-17 välissä, jossa puistomaisesti paljon polkuja ja ajatukset eivät pysyneet mukana. Onneksi tajusin missä risteyksessä olen ja pääsin palaamaan kartalle. Tässä olisi voinut käydä huonosti!
Rastiväli 18-19 näytti kartalta vaikealta. Rinteessä pysyminen ja tarkkaa kartanlukua / korkeuseron selvittelyä. Tässä vaiheessa olemme Bo:n ja 1 toisen kanssa ryhmänä. Heidän etenemistä aika hidasta, koska eivät halunneet tehdä virheitä. Minä taas kärjessä.
Suurin yllätys: saavun rastille samaan aikaan, kun pro Ian Smith ilmestyy väärästä paikasta (ylhäältä). Olemme siis tasoissa ??!!
19-20 välillä tiedän, että Ianilla paljon paikallista kokemusta, joten onneksi seuraan häntä polulle, enkä jää mäen laidalle. Polkujuoksu tuntuu hyvältä, ja voimia riittää hyvin. Pohjoiskäännoksen jälkeen alkaa taas ylämäkeä ja olemme tasoissa Smithin kanssa. Nousen polulta jyrkkää mäkeä ylös kohti rastia, ja Smith on aivan poikki. Helppo juoksumarssi ohi, ja olen pro:n edellä!
20-21 väli jälleen vaikea mäkirinne rasti jossa pyrin pysymään samalla korkeudella. Olen Smithin edellä ja riskillä mennään. Onneksi meni täysin nappiin ja osun suoraan rastiin.
Itsetunto nousee ja maalia kohtia mennään. Vastustajani Smith on piipussa ja jossain takana! Valitettavasti 21-22 väli osoittautuu vaikeaksi ja nousen liikaa rinnettä. Näen laskettelurinnettä, ja tiedän, että olen mennyt liian kauaksi. Pakko palata rastille, mutta tässä vaiheessa jo Bo ja 3. kaveri ovat jo ilmestyneet rastille. Meitä on siis 4 kaveria suht’ lähellä toisiaan. Smithistä ei enään mitään havaintoa. Joko on paljon edellä tai jäljessä.
Matka kohti rasti 23 on rankka nousu laskettelurinteen varrella. Tulee Lapua Jukola mieleen. On vaikea selvittää tarkkaa sijaintia lopussa, mutta tie tulee vastaan, ja pääsen taas kartalle.
Saavumme rastille 23 samaan aikaan Bo:n kanssa. Jälleen kilpailujohta/ratamestari rastilla selvittämässä tilannetta ja tervehtimässä tuttuja. Kilpailujohtaja ihmettelee Bo:lle miksi joku tuntematon Puistolainen on Bo:n edellä…en kommentoi.
Ratkaiseva hetki kamppailussa on yllättäen rasti 24, jossa Bo ilmeisesti laski liikaa mäkeä, ja piti palata polkua pitkin ylämäkeä. Olen jo käynyt rastilla (kaatunut puu) ja juoksemassa polkua pitkin maalia kohti kun Bo ilmestyy metsästä. Bo selvästi ei tiedä pitäisikö kääntyä oikealle tai vasemmalle polulla. Olen päihittänyt Bo:ta, joten annan vinkin seuralaiselle.
Maaliin tultua Ian Smith ei näy missään, olen ilmeisesti voittanut häntä! Loppusijoitus 5/38 maalintulijaa. Ennen minua oli kovakuntoinen hiihtäjänainen (Alex Jospe), joka on ilmeisesti USA maajoukkuetasoa.
Lisäksi saavuttuani maaliin Bo huomauttaa, että kartan skaala 1:15000, jonka huomaan 1. kertaa. Olen siis juossut koko matkan ja ajatellut, että tämä on ollut 1:10000 kartta. Huomaa, että ei ole suunnistettu pitkiin aikoihin, kun kalibrointi toimi lennossa, ja homma sujui!
Positiivisena yllätyksenä tarjotaan lämmintä soppaa ja jaetaan kaikille sponssatuotteet (valkoiset sukat…).
Muistutan kaikkea, että syyskuussa 2016 on North American Orienteering Championships täällä lähellä. Kilpailukutsu. Puistolla on suuret mahdollisuudet näissä kilpailussa, ja olisi hieno saada yllätysjoukkue kasaan!! Säät ovat yleensä mitä hienompia syyskuussa, ja siihen aikaan alkaa vuorilla mahtavat New England ruskat. Suosittelen!