Kategoriat
Kisaraportit

Billnäs keskimatka 2021. Ekan numerolappukisan seikkailut

Alkuun varoituksen sana. Kirjoittaja on aloitteleva suunnistaja ja ei varmasti ymmärrä suurinta osaa lajin hienouksista, mutta toisaalta kokemani asiat onnistumisineen ja mokineen saattavat muistuttaa muita Puistolaisia omista suunnistuksen alkuajoista. Ymmärtääkseni ainakin osa on aloittanut tämän harrastuksen vanhemmalla iällä.

Nyt on Billnäsin suunnistusretki takana monta kokemusta rikkaampana jatketaan eteenpäin. Valmistautuminen kisaan meni nappiin, kiitos Juhalle huolenpidosta ja vinkeistä! Ainoa asia mikä varustelistalta jäi puuttumaan oli numerolapun hakaneulat, mutta nekin löytyivät myös puheenjohtajan varavarastoista!

Kisatunnelma oli käsin kosketeltavissa ja pitkän talven jälkeen ja varmasti kaikilla suunnistajilla oli kova into päästä aloittamaan kisakausi Fagervikin hienoissa maastoissa. 

Olin etukäteen asettanut tavoitteeksi päästä rata onnistuneesti läpi ja siinä onnistuttiin hienosti. Kaverille tokaisin ennen kisaa, että jos löydän kaikki rastit, niin annan arvosanaksi itselleni yhdeksikön ja jos en ole viimeinen, niin täyden kympin.

Yhdeksikkö varmistui hyväksytyllä suorituksella ja teoriassa kymppikin, koska en ollut viimeinen. Tuloslistalla oli muutama henkilö minun perässä, koska heidän suoritusta ei oltu viety onnistuneesti maaliin syystä tai toisesta. Toisaalta olin noin tunnin hitaampi kuin toiseksi hitain onnistuneesti suunnistanut, joten yhdeksikkö lienee passeli arvosana.

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen suunnistus, jossa polkuja ei päässyt hyödyntämään olleenkaan ja siinä mielessä kartan ja maaston lukemisella oli vielä tärkeämpi rooli kuin aikaisemmissa ”kisoissa”.

Itse kisasta jäi hyvät fiilikset. Ensiksi siirtyminen kevyttä hölkkää lähtöalueelle. Katselin tarkkaavaisesti saman ikäluokan kilpakumppaneiden toimintaa lähtöalueella. Tästä pitää nyt ottaa oppia! Lajitoverit hoitivat valmistautumisen ammattimaisesti. Olin myös tarkkaavainen siitä mihin suuntaan kolleegat lähtevät, sillä sinne suuntaan minunkin matkani todennäköisesti vie.

Alku lähti mukavasti ja muistin laittaa myös kellon päälle, missä on ollut lukuisia haasteita pitkin ”uraani”. Ensimmäiset rastit löytyivät aika mukavasti ja homma tuntui luistavan aina viitosrastille asti.

Kuutosrastin löytämisessä oli taas kovasti ongelmia. Kartan mukaan etäisyys lähimpään taloon on niin pieni, että kyllä sen rastin olisi pitänyt löytyä nopeammin. Mutta ei löytynyt. Tähän pyörimiseen meni arviolta 15 min extraa.

Sitten kohti seitsemättä rastia. Juoksin  erään vanhemman herrasmiehen perässä tämän välin ja tuli tunne, että kyllä tämä kuutosrastin virhe vielä korjataan.

Seiskarastilla leimattuani tapahtui jotain, mikä ei vieläkään ole täysin selvinnyt. Taittelin ilmeisesti karttaa uudelleen ja palasin omassa mielessä rastille kuusi ja lähdin siis toisen kerran mielessäni rastilta 6 rastille seitsemän.

Tällä kertaa päätin ottaa alemman reittivalinnan lähempänä peltoja. Matkan varrella oli kyllä merkkejä siitä, että oikealla tiellä ollaan, mutta eipäs oltu. Pelto kääntyi aika voimakkaasti vasemmalla, jota jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt olla merkki siitä, että metsään menee.

Seuraavat 40 minuuttia kävin välillä pellolla katsomassa sen muotoja ja välillä metsän puolella. Välillä tuntui, että tiedän missä olen, mutta suurimman osan aikaa en tiennyt. Nyt tiedän, että silloin kun luulin tietäväni olin väärässä.   Juoksin vielä testiksi pellon päähän ja totesin mielessäni, että pellon muodot eivät täsmää kartan muotoihin ja kartan tekijällä on pakosti tapahtunut joku virhe kartan piirtämisessä!

Periksi en kuitenkaan voinut antaa ja päätin, että kyllä tämä tästä vielä ratkaistaan. Päätin lopulta palata kuutosrastille. Palatessani pellon reunaa takaisin, pellon muodot heräsivät jälleen eloon ja löysin kuin löysinkin 7 rastin. Siis saman rastin, jossa olin käynyt 47 minuuttia sitten. Tämä ei tosin valjennut minulle vielä silloin, vaan vasta myöhemmin kotona kun kävin karttaa ja ajatuksiani läpi. Samalla selkisi miksi vanhempi herrasmies lähti täysin toiseen suuntaan kuin itse tuolta rastilta. Loppureissu meni taas ihan sujuvasti eikä niistä rasteista ole mitään merkittävää kerrottavaa.

Juhan analyysi oli, että jos kartta ja kompassi on kohdallaan, niin hälytyskellot olisivat soineet aikaisemmin. Varmasti näin, ja sitä lähdetään harjoittelemaan tulevissa koitoksissa.

Dorka ei opi omista virheistä, tavis oppii omista virheistä ja fiksu oppii muiden virheistä. Toivon, että jatkossa pääsen tuohon keskimmäiseen kategoriaan. Se toki jää nähtäväksi.