Suunnistusurheilu jakautuu kolmeen perustyyppiin: Suunnistukseen, rogainingiin ja seikkailu-urheiluun. Kaikissa näissä kolmessa peruselementteinä on kartta, rastien kerääminen ja eteneminen sääntöjen määräämällä tavalla.
Seikkailu-urheilussa eteneminen tapahtuu monimuotoisilla ja tasoisilla kartoilla, rastit kerätään useimmiten numerojärjestyksessä, etenemismuoto vaihtelee usein varsin pitkän kisan aikana. Tyypillisesti edetään jalan, pyörällä ja vesillä uiden tai meloen erilaisilla välineillä. Lisäksi kisoihin kuuluu tehtävärasteja ja erityisesti köysitehtäviä.
Seikkailu-urheilu on noussut Puiston kisakalenterissa vahvaan asemaan. Kaudella 2025 starttasi OC Puiston joukkueita ainakin seuraavissa kisoissa:
Turku Night Adventure 7.-8.6.2025
Marski Challenge 2.8.2025
Endurance Quest (Seikkailu-urheilun EM-kisat) 30-31.8.2025
Näistä kolmesta raportit tässä postauksessa.
Lisäksi puistolaisia oli eri joukkueissa mukana tänä vuonna myös ainakin seuraavissa kisoissa:
Raid Tierra de Cameros 🇪🇸 5-6.4.2025 (Runout AR -kisaraportti)
Rajd Beskidy 🇵🇱 15-22.6.2025
Seikkailu-urheilun SM-sprintti 16.8.2025
Turku Night Adventure 7.6.2025 – Reima Harju
OC Puisto feat Essu (Taru Ikäheimonen, Markus Rinkinen, Reima harju) 15h 34min 36s. Sijoitus 3/8.
Tulokset. GPS-seuranta.
Turku Night Adventure oli joukkueelta onnistunut kisa. Reittisuunnittelu onnistui alun melonta/juoksu-osuutta lukuun ottamatta hyvin ja toteutus läpi yön ilman ongelmia. Työnjako oli, että Taatu hoitaa jalkasuunnistuksen ja meikä toisena. Mtb:ssä Markus suunnistu keulassa ja Taatu toisena. Meikä meloi kaksikossa edessä ja samalla suunnisti.
Meidän melontasuoritus tuossa kelissä oli kyllä vahvaa, enkä itse kokenut sitä missään vaiheessa liian vaaralliseksi. Taatun yösuunnistustaito oli vakuuttavaa ja etenimme jalkasuunnistuksessa rastilta toiselle satavarmasti, vaikka kartta oli (tarkoituksella) paikoin varsin suurpiirteinen. Questeissä työnjako toimi hyvin.
Täytyy kyllä hattua nostaa Taatulla sitkeydestä. Pyöräosuudella oli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon teknisesti vaativaa single trackia ja samalla suunnistusta 1:20000 peruskartalla. Hän on suunnistustaitojensa osalta selkeä vahvistus EQ-joukkueisiin. 💪 Ja ehdoton prospekti Puiston jäseneksi kaksoiskansalaisena.🌳
Reima Harju
Marski Challenge 2.8.2025 – Juha Meronen
OC Puisto R&J (Reima Harju, Juha Meronen)
8h 27min 35s. Sijoitus 10/15.
Tulokset. GPS-seuranta.
Kuvaaja: Olga Siikaluoma (ig: @olgamariasii)
Valokuvasuunnistus Kiipulan alueella, kuva oli peilikuva ja kartta kiinni aidassa. Eli piirtää itselle rastit karttaan. Yhden rastin hahmotin rakennuksen väärälle puolelle, eikä se löytynyt, ennen kuin menimme kartalle uudestaan. N. 5 min virhe, eli ei iso, mutta turhauttava.
Reima
Hankalan ja hitaan prologin jälkeen lähti kisa liikkeelle maastopyöräsuunnistuksella. Olin liittynyt Reiman pariksi vasta edellisenä päivänä sairastuneen Jarnon tilalle. Reima heitti OTB:t heti parin kilometrin pyöräilyn jälkeen. Tapahtumaa riitti heti alkumatkasta!
Pyörälegin rastit oli upean harjun rinteillä, supissa ja huipuilla. Aika isot korkeuserot ja upeita paikkoja. Olipa hienoa päästä näkemään nämä seudut!
Kuvaaja: Anu Uhotoinen (ig: @uhotoinen)
Ensimmäinen jalkasuunnistus oli kartalle piirretyn viivan seuraamista. Me taidettiin ottaa tehtävä vähän liian kirjaimellisesti ja palattiin pari kertaa takaisin kun ei oltu aivan tarkkaan viivalla. Liveloxista kun katseli muiden tiimien suorituksia niin siellä on menty aika suurpiirteisesti.
Pyöräsuunnistusta mentiin varsin karkealla kartalla. Suurin osa reitistä ja rasteista oli helppoa, mutta kuvan rasti 13 koitui kohtaloksi. Lähestyttäessä, matkalla oli ylimääräinen tie, joka sekoitti. Lisäksi harjujen ja suppien erottaminen oli tosi vaikeaa, kun ruskeaa mustetta ei juuri oltu käytetty vesiviivojen merkkaamiseen. Pyörän tunkkaaminen umpimetsässä on hidasta ja virhettä tuli 20 minuuttia. Kuvassa 25 minuutin häntä.
Kuvaaja: Anu Uhotoinen (ig: @uhotoinen)
Jälkimmäinen suunnistus meni varsin hyvin ja napsittiin edellä olleita joukkueita yksi kerrallaan. Tämä oli tuloksissa varmasti meidän vahvin legi.
Ehdittiin melontaosuudelle ennen cut-offia. Minä olin ekaa kertaa inkkarikanootissa ja Reima sai huolehtia samantahtisuudesta. Joella oli mukava tunnelma, kun nopeammat jengit tuli vastaan – kuvassa kisan ykköset Risto ja Sebu oli tulossa jo melonnan vaihtoon.
Kuvaaja: Anu Uhotoinen (ig: @uhotoinen)
Melonnan jälkeen oli vain lyhyt siirtyminen köysilaskeutumisrastille. Tämä on ollut minulle se kynnyskysymys seikkailukisoihin osallistumisen suhteen. Pelottaa ja hirvittää. Paikka oli Suomen mittapuussa korkea pystysuora kallioseinä. Siinä kun olin peruuttamassa kielekkeen reunalla niin tuli kyllä mieleen että vielä voisi luovuttaa. Voitin kuitenkin pelkoni. Puolessa välissä piti vähän lepuuttaa käsiä, mutta pääsin takaisin maan kamaralle kisan viimeisenä laskeutujana. Kun odoteltiin rastilla, moni jengi kävi kääntymässä ja jatkoi suoraan maaliin eikä jäänyt odottamaan.
Kuvaaja: Anu Uhotoinen (ig: @uhotoinen)
Loppumatka rullailtiin aurinkoisessa kelissä läpi peltomaisemien ja tultiin hienolla fiiliksellä maaliin.
Kuvaaja: Tomi Liljemark (@tomililjemark)
En ollut tutustunut seikkailukisojen sääntöihin ennen kisaa ja ajattelin että moraalisesti me oltiin seitsemänsiä. Ainakin oltiin seitsemänneksi nopeimpia niistä jotka kävi kaikki rastit.
Ei kai se nyt niin voi olla että laskeutumisen (meillä meni jonotuksien kanssa about 50min) voi vaan jättää väliin ja siten ehtii maaliin ja välttää yliaikasakon?
No voi kyllä. Sääntojen mukaan kaikki, jotka eivät ehdi maaliin, hylätään. No me saatiin kuitenkin armollisesti tulos kun myöhästyminen johtui köysirastin jonotuksesta.
Väliaikoja kun vähän vilkaisin niin vaikuttaa siltä, että me päästiin loppua kohden parempaan vauhtiin. Tai sitten muut vaan hyytyi enemmän.
Olipa hieno kokemus. Erityisesti jäi mieleen: Reiman vankka kapteenius, Hillan ja Lumin kannustus ja sometus sekä omien kalliolaskeutumispelkojen voittaminen. Tietty myös se että Suomen kesän sääennustus oli niin totaalif****p: Vielä motarilla aamulla matkalla kisaan näytti siltä että koko päivän sataa, mutta oikeasti ei tullut pisaran pisaraa vaan oli ihan superkeli! 🌤️
Juha Meronen
Endurance Quest 30-31.8.2025 – Taru Ikäheimonen
OC Puisto feat Essu (Taru Ikäheimonen, Markus Rinkinen, Kjell Lemström, Juha Karppinen) 28h 20min 58s. Sijoitus 33/44.
OC Puisto feat Esak (Hanna Vuorela, Pasi Laaksonen, Uki Lammi, Reima Harju) 29h 19min 42s. Sijoitus 24/44.
Tulokset. GPS-seuranta.
Kuvaaja: Lauri Kontkanen (ig: @lateoutdoors)
Elämäni rankin suoritus on takana. Reilut 28 tuntia Etelä-Savon huikeita maisemia, upeita rastipisteitä, sadetta, suunnistusta, pyörän kasaamista, pyörän purkamista, kanootin kantamista, jatkuvaa syömistä, uimista, kajakilla melomista ja ennen kaikkea joukkueurheilua!
Ajattelu ja muistaminen on vielä tahmeaa, mutta yritän kuvata kahta edellistä vuorokautta parhaani mukaan.
Seikkailu-urheilun suoritus alkaa jo viimeistään viikkoa ennen, sillä varustevälppäys vaatii melkoista suunnittelua etukäteen. Joukkueen varusteilla on painorajoitus, mikä on sen verran tiukka, että sekä energian että vaatteiden määrä on hyvin pieni. Kahden OC Puiston tiimin kanssa tämä osuus sujui hienosti erityisesti Markus Rinkinen ja Pasi Laaksonen ansiosta.
Joukkuuen pyöräboxit kuljetettiin jo viikolla Pasin luokse, joka yhdessä Markuksen kanssa lähti pakulla matkaan jo torstaina. Me muut ajoimme vasta perjantaiaamuna kisapaikalla. Casino-hotellin pihamaalla paikkailimme ja punnitsimme tavaroita. Onneksi oman pyöräboxin 200 gramman ylipaino ratkesi sillä, että Markus otti omaan boxiinsa minun otsalampun akun. Aloin ymmärtää, miksi jotkut ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja 400 grammaa kevyemmästä pyörästä.
Perjantai-iltana juostu sprinttisuunnistusprologi Savonlinnan keskustassa määräsi lähtöjärjestyksen. Karttojen (23 kpl) jako alkoi lauantaiaamuna klo 6.30 ja bussi starttasi kohti Sulkavan soutustadionia. Meillä oli pari tuntia aikaa piirtää reitit karttaan ja muovittaa ne sateenkestäviksi. Sade alkoikin sillä hetkellä, kun astuimme ulos bussista. Keli pysyi sateisena koko kisan ajan ja lämpötila pysytteli +12 – +16 asteen tienoilla.
Kello löi 9.18,30 ja kisasuorituksemme alkoi kilometrin swimrunilla. Tämä osuus osoittautui joukkueellemme haastavaksi ja pääsimme ensimmäiselle suunnistusosuudelle (23km) lähes viimeisten joukossa. Suunnistus on kuitenkin minun vahvuuteni ja napsimme matkalla reilusti sijoituksia. Vaihtoalueelle tultaessa fiilis oli loistava ja pääsimme melomaan kanooteilla. Tässä vaiheessa joukkue jakaantui kahtia aina kahden suunnistaessa ja kahden meloessa. Maisemat olivat huikeita: välillä tuntui, kuin olisi melonut sademetsän rämeiköllä. Vesi oli joessa paikoitellen kuitenkin niin matalalla, että jouduimme kantamaan kanoottia useita satoja metrejä kivikossa. Pohjaa ei näkynyt ja syvyys vaihteli, joten kertaalleen vaihdetut kuivat vaatteet kastuivat taas kaatumisten myötä. Jatkuva kastuminen kuuluu kuulemma lajin luonteeseen.
Kuvaaja: Poppis Suomela (ig: @poppissuomela)
Tällaisella reissulla ihminen tulee pienestä iloiseksi. Seuraavalla vaihtopisteellä pääsimme vaihtamaan kuivat vaatteet ja täyttämään vesipullot. Kokosimme myös pyörät. Joukkueen kiintiönaisena hyödynsin sumeilematta miesten kätevyyttä pyörien kasauksessa.
Edessä oli 120km pyöräilyä. Tämä oli ehdottomasti minulle vaikein pätkä. Osittain jo siitä syystä, että pyöräni oli raskaampi kuin muiden. Jossain vaiheessa herrasmies Juha Karppinen vaihtoi kanssani pyörää ja meno keveni kummasti. Aino miinuspuoli oli täysin epäsopiva satula, joka aiheutti jäätävät hiertymät alapäähän. Selvisin pyöräilystä kuitenkin omasta mielestäni hyvin, vaikka yksi todella heikko hetki matkalle osuikin; jaloista hävisi kaikki voima, oksetti ja puhe alkoi puuroutua. Pysähdyimme seuraavalla rastilla pitämään hengähdyshetken, jossa minulle syötettiin energiaa ja pääsin hetkeksi mättäälle istumaan. Tämä auttoi ja matka pääsi jatkumaan. Sorateillä ajoimme kovaa ja alamäissä ei jarrutettu. Välillä mietin kuran ja vesisateen roiskuessa kasvoille, että toivottavasti tie jatkuu suoraan, sillä yölampun valossa ei nähnyt oikeastaan paljon mitään. Meidän tiimissä ei nimittäin alamäessä käytetä jarruja.
Kuvaaja: Poppis Suomela (ig: @poppissuomela)
Kesken pyöräilyosuuden pääsimme taas hetkeksi omalle vahvuusalueelleni 5 kilometrin yösuunnistukseen. Rata oli helppo, vaikka suppamaastoon rastit oli viety joko harjanteen päälle tai supan pohjalle.
Jälkimmäisellä pyöräosuudella soratiet vaihtuivat pikkuhiljaa kivikkoisiin polkuihin, joissa välillä oli pakko tunkata pyörää ajamisen sijaan. Tällä osuudella näimme ehdottomasti upeimmat rastipisteet. Niitä on vaikea kuvailla sanoin, sillä ne pitäisi nähdä. Köyden avulla tai irtotikkailla kiipesimme useammankin ison siirtolohkareen päälle leimaamaan rastilla. Näinä hetkinä oli parempi olla ajattelematta putoamista, sillä sateen liukastamilla siirtolohkareilla oli korkeutta toista kymmentä metriä.
Pyöräilyn aikana aamu alkoi sarastaa ja saavuimme vihdoin TA5:lle, jossa pyöräboxissa odotti lämmitettävä retkiruoka. Järjestävät eivät päästäneet meitä enää yösuunnistusosuudelle, sillä rajun kelin vuoksi kaikilla eteneminen oli ollut niin hidasta, että maaliintulon aikarajan umpeutuminen oli vaarassa. Tämä harmitti, sillä se olisi ollut meille paras osuus, mutta toisaalta 22 tunnin jälkeen 27 kilometrin yösuunnistus kuulosti melko rankalta.
Huoltotauon jälkeen jatkoimme jalkaisin suoraan TA6:lle, jossa valitsimme kajakit ja lähdimme melomaan myös järjestäjien osoittamaa lyhennettyä reittiä. Melontaosuus meni hyvin. Edessä oli viimeinen vaatteidenvaihto ja swimrun-osuus. Kajakkilaukussa odottanut märkä swimrunpuku ei houkutellut jo valmiiksi kylmettynyttä kehoa. Keksimme pukea merinovillaiset kerrastot märkäpuvun alle ja sen päälle vielä goretex-puvut. Vyötärölle sidoimme buoyn sekä remmin uimapatjaa varten, jota swimrunosuuden uintipätkillä aioimme käyttää.
Kuvaaja: Poppis Suomela (ig: @poppissuomela)
Kävelyn aikana lämpö alkoi palata kehoon. Edessä oli kuitenkin kiipeilyquest. Meidän olisi pitänyt odottaa omaa vuoroamme lähes tunnin ajan, joten aika nopeasti tulimme tulokseen, että skippaamme kiipeilyosuuden. Siinä vaiheessa kisaa yli 100 metrin kiipeäminen itsevarmistettuna tuntui melkoisen hurjalta. Olin salaa hyvin helpottunut.
Ilahduin juuri ennen vesiosuutta nähdessäni tutut kasvot odottamassa reitin varrella: Hanna Kosonen oli tullut vinkistäni kannustamaan matkan varrelle! Tuntui ihan mahtavalta saada halaus ja tsempit vielä ennen viimeisiä kilometrejä. Pumppasimme uimapatjat valmiiksi ja lähdimme kauhomaan kohti ensimmäistä saarta. Rantautumisessa yksi patja puhkesi ja seuraavalla vesiosuudella kauhoimme Kjell Lemströmin kanssa kahdestaan samalla patjalla. Toinen uimarasti oli sijoitettu jyrkkäreunaisen pienen saaren huipulle. Järjestäjät olivat sitoneet kiipeilyköyden avittamaan järvestä nousua. Rastilta palatessa minulta putosi uimapatja kainalosta ja se liukui vauhdilla järveen ja lähti tuulen mukana kellumaan pois päin saaresta. Minun ei auttanut kuin hypätä vauhdilla patjan perään ja uida se kiinni. Yhteen rikkinäiseen patjaan pumpattiin vielä ilmaa ja toivottiin, että se kestäisi viimeisen vesiosuuden. Pian kuulin Kjellin huutava takanani, että hänen patjastaan häviää kaikki ilmat. Käännyin kauhomaan takaisin hänen luokseen ja sanoin, että jatkamme matkaa yhdessä minun patjallani. Koska jalat eivät tässä kohtaa järveä yltäneet pohjaa ja rikkinäinen sekä veltto ja painava patja haittasi liikkumista, oli melkoinen temppu saada meidät molemmat patjalle ja kiskoa rikkinäinen patja vielä meidän päällemme.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen pääsimme rantaan ja lähdimme tarpomaan viimeisiä kilometrejä maaliin. Olimme päättäneet jättää osan swimrun-rasteista käymättä, mikä tuntui maaliin saapuessa enemmän kuin viisaalta päätökseltä. Olin niin jäässä, että järjestäjät taluttivat minut suoraan suihkuun ja riisuivat vaatteet päältäni. Maalissa vastassa ollut ystäväni Hanna haki tavarani, osti ruokaa ja juomaa sekä katsoi, että selvisin suihkuun ja saunaan lämmittelemään. Takana oli 28h 20min urheilua ja tuloksena 32. sija seikkailu-urheilun EM-kisoissa.
Kuvaaja: Taneli Kotro
Juuri tällä hetkellä tuntuu, että ei ikinä enää tällaista rääkkiä. Viimeisiin sormiin ei ole vieläkään palannut tunto ja ajatus kulkee todella hitaasti. Mutta tämä kuuluu kuulemma myös lajin oireisiin. Viikon päästä kysyttäessä vastaus voi olla jo toinen. Ehkä.
Taru Ikäheimonen
Joukkuekuvat: Taneli Kotro