Tausta
Kisaan valmistautuminen alkoi osin jo vuosi sitten. Puiston tiimi oli ollut viime vuoden kisassa, mutta siitä miehistöstä Pasi oli estynyt lähtemään tänä vuonna Artic Triplen finaalilajin osuessa aikataulullisesti pahaan hetkeen. Puiston chatissa kysyttiin vapaaehtoisia ja nostin puolittain käden, ja noin vartti sen jälkeen tuli maksupyyntö osallistumismaksusta 🙂
Seikkailukisaan valmistautumiseen kuuluu paljon varustesäätöä ja reittispekulaatiota, yms. Onneksi maastopyörä ja suunnistus/ultravarusteet löytyvät kaapista, niin isoimmaksi hommaksi jäi hankkia jostain sopiva laatikko pyörien kuljettamiseen. Jokainen tiimistä sai askarrella oman boksinsa järjestäjien antamien mittojen mukaan ja suojata sen sateelta. Käytännössä hankittiin siis tyhjä pyöräpahvilaatikko jostain pyöräkaupasta, tehtiin tarvittavat mittojen muutokset (mä jouduin madaltamaan n. 5cm) ja lopuksi laitettiin kontaktimuovit päälle. Markuksella energia riitti oikein taideteoksen tekemiseen, laatikko oli vihreäksi maalattu ja Puiston logolla koristeltu.
Tehtiin alustavaa työnjakoa ja katsottiin varustelistaa, kuka ottaa mitäkin pakollisista yhteisistä varusteista (mm. EA-kamat, veitsi yms.) Sovittiin myös, että ajetaan flattipolkimilla. Mun piti hommata sellaiset, mutta onhan niille varmaan käyttöä myöhemminkin.
Lisäksi seikkailukisojen sääntöihin kuuluu, ettei normaaleja pyörämittareita tai kelloja saa käyttää muuta kuin AR-moodissa (Garminin kelloissa ainakin on sellainen, se näyttää mm. kulkuajan ja kellon, muttei esim. matkaa, nopeutta ja karttaa).
Reittiä spekuloitiin jonkin verran ja arvattiin kyllä, että länteen lähdetään, mutta kuitenkin oli yllätys, että lähtö oli Hangossa asti.
Ennakkoon oli tiedossa vain lajien järjestys, pituudet ja legien arvioidut kestot kärjen osalta sekä hitaampi aika-arvio, jolla välttäisi cut-offit.
Pe-ilta
Perjaintai-iltana oli varusteiden jättö Leppävaaraan kisakeskukseen , sinne vietiin pyörälaatikot, joukkueen huoltoboksi ja kajakkivarustelaukku. Lisäksi siellä otettiin tiimikuvat ja turistiin tuttujen kilpakumppanien kanssa.
La-aamu
Herätys kotona ”hyvin nukutun” yön jälkeen kello 4:00, pikainen aamuvalmistelu ja kotoa kohti Lepuskia. Kuljetus lähti Leppävaarasta lauantaiaamuna kello 5:30. Sääennuste näytti isoa saderintamaa, joka vyöryi lännestä kohti itää ja oltiin varmoja, että tullaan olemaan pitkä päivä sateessa.
Bussiin noustessa meille jaettiin kartat ja aloitimme heti reittisuunnittelun.
Minä ja Markus suunnittelimme pyöräreitit ja Hanna ja Reima hoitivat suunnistuksen ja melonnan suunnittelun. Jaettuja karttoja oli 24 kpl (*2), joiden mittakaava vaihteli 1:10000 – 1:40000 välillä. Koko bussimatka meni reittiä suunnitellessa ja piirtäessä (merkittiin suunniteltu reitti yliviivauskynällä karttaan) ja karttojen suojaukseen sateelta. Meillä oli karttamuovit, jotka teipattiin kiinni, ne toimivat erinomaisesti myös uintiosuudella.
Hankoon saavuttaessa otin vielä joukkueen GPS:n kantoon ja kiinnitin sen nippusiteellä repun viillekkeeseen. Sade oli juuri loppunut, kun saavuttiin perille – oltiin puskettu koko rintaman läpi bussimatkan aikana. Mahtava tuuri sään suhteen.
Kisa:
Leg 1, Prologi/suunnistus (2km)
Kisa alkoi Hangon keskustan uimarannalta lauantai-aamuna kello 8:00. Prologin kartat jaettiin joukkueille tässä vaiheessa ja lyhyen alustuksen jälkeen lähdettiin paukusta matkaan – joukkueita oli n. 25 kpl ja neljä kisaajaa per tiimi. Siten noin sadan hengen joukko lähti juoksemaan hiekkarantaa pitkin kohti ensimmäistä rastia. Meidän suunnistuskartta oli Hannalla, mutta ihan alussa mentiin vähän eri tahtia enemmän ja vähemmän massan mukana.
Reitti kulki pääosin Hangon rantakallioita ja Rakkauden polkua pitkin kohti Plagenin uimarantaa. Kalliot olivat sateen jäljiltä erittäin liukkaita, ja heti ensimmäisessä nousussa huomasin harmikseni, että muuten erinomaiset NVii:n polkujuoksukengät toimivat erittäin huonosti liukkailla kallioilla, ei juurikaan pitoa. Tai ehkä vähän enemmän kuin niillä kilpakumppaneilla, jotka lähtivät prologiin pyöräkengillä, mutta ei merkittävästi. Heti ekassa alamäessä liukastuin kalliolla pyllylleni, ja siitä eteenpäin menin tosi varovasti kaikki kalliokohdat (Hannan NVii:t lipsuivat myös, Reiman Salomonit ja Markuksen Hokat sen sijaan pelasivat selvästi paremmin).
Suunnistus sujui hyvin, yksi pieni sekoilu tapahtui niemenkärjessä, kun en nähnyt rastia vaikka oltiin ihan vieressä ja jouduin palaamaan sinne. Tässä kohtaa oltiin myös hieman hajallaan toisistamme, joten pientä häröilyä tuli. Endurance-kisan hengen mukaisesti pakollinen kenkien kastelukin oli ohjelmassa, viimeinen prologin rasti oli laitettu Plagenin veden keskellä olevaan karuselliin, jonne sitten kahlattiin vyötärön syvyisessä vedessä. Pyöräpaidan takataskuun viime hetkellä sujautettu suojaamaton “race scheme” kastui siinä sitten paperimössöksi.
Melkein kaikilla reissun rasteilla oli SI-leimasin, jossa jokaisen tiimin jäsenen piti leimata kahden minuutin aikaikkunan sisällä. Sillä saadaan hyvin varmistettua, että kaikki kisaajat käyvät kaikilla rasteilla (ainakin meillä, kun SI-tikut olivat tiukasti hihnassa ranteen ympärillä).
Järjestäjän asettama keskimääräinen aika (jolla ehtii cut-offeihin oli 30 min, meillä meni 45min (liukkaat kalliot vaikuttivat tähän).
Leg 2, MTB (51km)
Saavuimme vaihtopaikalle yhdessä ja aloitimme pyörien kasaamisen. Pyörät oli siis pakattu omin pienin kätösin modattuihin pahvilaatikoihin, ja nyt ne piti saada ajokuntoon.
Jokaisella meillä oli vähän erilainen set-up, riippuen kuinka paljon pyörää oli pitänyt purkaa laatikkoon mahduttamiseksi. Minulla oli renkaat ja polkimet irti (Markuksen hyvästä vinkistä olin merkannut teipillä ketjujen puoleisen polkimen teipillä) ja lisäksi ohjaustanko oli löysytetty ja käännetty vinoon. Pyörän kasaus ja sitten karttateline kiinni, kypärä päähän ja menoksi. Reimalla oli kuljetuksessa hajonnut takavaihtajan korvake ja hetken jo ehdimme säikähtää, että meidän kisa oli siinä. Reima sai sen kuitenkin viritettyä ajokuntoiseksi ja pääsimme matkaan. Ei ehditty mennä montaa sataa metriä, kun Reimalla tuli ongelma sen korvakkeen kanssa ja siinä sitten hetken säädettiin. Lisäkiristys auttoi ja Reimallakin taisi kaikki vaihteet olla käytössä koko reissun.
Pyöräsuunnistus oli siis sovittu mun ja Markuksen vastuulle. Ikänäön takia joudun käyttämään suunnistukseen tehtyjä laseja, joissa alareunassa on linssi lähinäköä varten. Silti 1:20000 kartta on mulle vaikeaa lukea vauhdissa. Isompi ongelma matkan varrella meinasi tulla siitä, että mulla on ”tuulettuva” malli, jossa linssin keskellä on reikä. Se toimii metsässä paremmin kuin umpinainen, mutta pyörällä ajaessa se on huono (olin hävittänyt johonkin mun umpinaiset vahvuuslasit, niin näillä piti mennä). Reissun aikana tuli kaksi ötökkää silmiin ja viimakin alkoi tuntua ikävältä vauhdikkaammilla osuuksilla – ensi kerralla parempi varustus tältä osin.
Muutama pienehkö suunnistusvirhe tuli, missattiin mm. muutama risteys ja muutaman kerran oikea polku oli vähän hakusessa, mutta sanotaan nyt 8- suunnistussuorituksesta (kertaalleen päädyttiin myös kielletylle alueelle, kun ei nähty polkua, johon olisi pitänyt kääntyä, mutta palattiin kulkureittiä takaisin ja siitä ei tule rangaistusta). Hangon polut olivat aivan mahtavia ajaa. Oli todella siistiä, kun tarjolla oli alkuun pitkä pätkä muutakin kuin sorateitä ja asfalttia. Yksi osuus pyöräreitistä oli 1:10000 suunnistuskartalla, ja se oli hauskin pätkä suunnistaa – karttaa oli helppo lukea ja rastit olivat hienoilla paikoilla.
Ajoimme maltillista, omaan kuntoon sopivaa vauhtia koko ajan. Kärki tietysti menee todella kovaa, mutta kyllä mekin etenimme kohtuullista kyytiä. Itse kaipasin lukkopolkimia, mutta kyllä noilla fläteilläkin pystyi ajamaan, kun niihin tottui.
Matkalla oli myös yksi Quest, joka sijaitsi suomalaisten talvisodan jälkeen rakentamalla Harparskog-panssariestealueella. Tehtävänä oli lyhyt suunnistus bunkkereiden ympärillä ja muutama rasti hyvin säilyneiden bunkkerien sisällä (niitä varten piti kaivaa repusta otsalamppu, jotta nähtiin kulkea, mentiin tosin vain Markuksen valon avulla jonossa kuin köyhän talon porsaat). Mukava pieni historiapläjäys kisan keskellä.
TA2 oli Tammisaaren (tai siis Raaseporin) Västerbyn liikunta-alueella (jossa on muuten talvisin hieno Vesterbyloppet -hiihto). Sinne jätettiin pyörät maahan nurmikentälle ja lähdettiin kohti suunnistusta.
Tavoiteaika 4:15, meillä 4:10
Leg 3, Suunnistus (14km)
Suunnistus kierteli Vesterbyn hienoissa maisemissa. Hanna ja Reima olivat suunnistusvastuussa, ja kuljimme radan ”telkkä pönttöön” mentaliteetilla. Tasaiset osuudet juostiin ja ylämäet ja teknisemmät polut käveltiin. Lähtökohtaisesti oli aika vähän metsäsuunnistusta, lähinnä edettiin polkuja ja ulkoiluteitä. Ohitettiin ainakin yksi joukkue tällä legillä. Suunnistajat suunnistivat ja me Markuksen kanssa höpöteltiin ja katseltiin sieniä (paljon kanttarelleja).
Tavoiteaika 2:30, meillä 2:18
Leg 4, MTB (49km)
TA:ssa tehtiin juomapullojen täyttö ja jatkettiin kohti toista pyöräosuutta. Aluksi ajettiin Tammisaaren keskustaan ja sieltä jatkettiin Raaseporin linnanraunioiden ja Fagervikin kautta kohti Inkoota. Pyöräosuutta auttoi koko reissun messevä myötätuuli. Sen huomasi hyvin, kun tulimme Tammisaareen ja rannalla puskimme lyhyen matkan vastaiseen. Jos koko reissu olisi ollut sellaista, olisimme varmaan vieläkin reitillä 🙂
Tammisaaren jälkeen yksi rasti oli Raaseporin linnanraunioilla, eli komeita paikkoja tarjottiin nähtäväksi reitin aikana. Fagervikissa oli rasti ruukin takana olevassa niemeen rakennetussa temppelissä. Olimme Markuksen kanssa suunnitelleet reitin niin, että menemme ensin yhden talon edessä olevaa tietä ja siitä kaarramme polulle kohti temppeliä. No, kun olimme talon kohdalla, niin kohtelias, mutta jämäkkä isäntä pysäytti meidät, ja sanoi, ettei siitä saa ajaa läpi. Hän jatkoi kuitenkin, että jos olette menossa temppelille, tuossa alempana on polku, jota saa käyttää (se oli siis myös meidän kartassa, mutta ei menty siitä kun ajateltiin tämän olevan nopeampi reitti). Oli käännyttänyt kuulemma jo useamman porukan takaisin… Ajoimme takaisin oikean polun risteykseen ja siitä temppelille. Takaisin rastilta tultaessa matka seuraavalle rastille kulkisi kuitenkin sitä tietä, mistä ei saanut mennä läpi. Mietittiin Markuksen kanssa, että kierretäänkö vai mitä. Päätettiin lopulta tunkata isännän pihan vierestä metsän poikki. Vähän korvat luimuten mentiin, vaikka mitään väärää ei sinänsä tehty. Onneksi kaveri ajoi ruohoa eikä kuullut meidän ähellystä metsässä 🙂 Sain myös kokea uusien flättipolkimien huonon puolen, kun nostin pyörää jonkun rungon yli ja poljin osui pohkeeseen, palkintona neljä verta tihkuvaa naarmua. (ao. kuvassa näkyy U-käännös pihasta ja sitten oikaisu metsän poikki. Tulospalvelun GPS-seurannasta näki, että useat muutkin joukkueet valitsivat saman reitin).
Myötätuuli nopeutti matkantekoa, ja seuraavaan vaihtoon (TA3) saavuimme jo n. tunnin marginaalilla tavoiteaikaan nähden. Meidän ”paras-fani” Pasi oli huoltopisteellä odottamassa ja kannustamassa meitä, kiitos siitä!
TA 3:lla oli isompi huolto ja meidän pyörälaatikot sekä joukkueen yhteinen huoltoboksi (max. 110L muovilaatikko, johon sai laittaa 25kg painorajoituksen puitteissa mitä vaan).
Tarjolla oli myös järjestäjien ”tactical food-pack”, sissimuonaa, johon lisättiin kuuma vesi ja annettiin hautua hetki pussissa. Kohteliaasti voi sanoa, ettei ollut ihan oman maun mukaista ja lisäksi riisit melkoisen ”al-dente”. Mutta saihan siinä energiaa ja kaivattua vaihtelua karkkien popsimiseen. Minulla oli myös huoltoboksissa kokis, joka oli enemmän kuin taskulämmin, mutta maistui silti hyvältä foodpackin kyytipoikana.
Pyörät purettiin takaisin laatikoihin sillä aikaa, kun ruoka ”valmistui” ja kaivettiin huoltolaatikosta kolme telttapatjaa ja pumppu ja lähdettiin kohti seuraavaa legiä.
Tavoiteaika 4:15, meillä 2:57
Leg 5, Swim-run (12km)
Olimme pakanneet swim-run-legille pyörälaatikoihin mukaan telttapatjat. Päätös niiden käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä uintiosuuksilla tehtiin bussissa, kun nähtiin millainen legi on tulossa. Lyhyehköjä uintiosuuksia oli vain kolme, ja ne olivat ihan reitin alussa, joten päätettiin patjailla. Täytettiin patjat Markuksen sähköpumpulla ja sitten vain veteen. Markus ja Reima olivat omilla patjoillaan ja minä ja Hanna jaoimme kolmannen. Järjestäjän tarjoamat pelastusliivit olivat pakollinen varustus.
Kyllähän patjallakin kastui osittain, mutta vesi oli lämmintä ja sujuvasti selvittiin uinneista. Alkumatkalla ohitettiin pari tiimiä. Kun uintiosuudet oli tehty, niin patjat tyhjiksi ja ”thule-liinoilla” kantoon vyötäisille. Suunnistus sujui taas mallikkaasti, vaikka kartta olikin vanha (kuulimme myöhemmin järjestäjiltä, että se oli päivitetty 2008) – tämän huomasi mm. siitä, että valtava siirtolohkare oli kartassa eri puolella polkua kuin luonnossa (mietimme kumpaa on siirretty). Syynä oli se, että Inkoo oli rakentanut alueelle uuden luontopolun ja vanha polku oli kasvanut umpeen.
Suunnistus oli aika lailla metsää, ei juurikaan polkuja ja etenimme melko hitaasti, mutta virheittä. Taas erinomaisesta ”käsisuunnistusta” (eli karttaa saa pitää kädessä eikä telineessä) Reimalta ja Hannalta. Oma jalka tuntui vielä kevyeltä ja energiakin oli uponnut paremmin kuin edellisessä ultrakisassa. Mieltä kohensi myös se, että oltiin kurottu vähän lisää bufferia seuraaviin cut-off -aikoihin.
Metsässä kaivaessani energiakarkkeja suuhuni huomasin, että minigrip-pussi ei ollut ollutkaan kunnolla kiinni ja tarjolla oli vain epämääräistä vihreäkuula/energiakarkkivanukasta. Päätin jättää syömättä, koska huoltopisteellä oli kanoottilaukussa lisäenergiaa odottamassa.
TA 4 oli sitten Inkoossa meren rannalla.
Tavoiteaika: 3h, meillä 3:16 (tässä mukana aika, joka oltiin TA3:lla)
Leg 6, Melonta (20km)
TA 4:lla odotti sitten muovipulkat, kahden hengen punaiset kajakit. Iltahämärä oli jo laskeutunut ja välppäsimme päälle sopivat varusteet ja kaikki muut tavarat (mm. telttapatjat ja reput kajakkeihin sisään). Itse laitoin melontaan ohuen tuulitakin ja neopreenihanskat, lisäksi kaikki pukivat tehokkaat otsavalot päälle. Olin matkan aikana miettinyt, että mitähän melonnasta tulee, kun tuuli oli ollut päivällä sen verran navakkaa. TA:lla järjestäjät kertoivatkin reittimuutoksesta. Yksi ison niemen kierto oli poistettu reitiltä maininkien takia ja korvattu siirtymällä kannaksen poikki, jossa kanootteja piti kantaa (tästä lisää myöhemmin…)
Kajakeissa Markus ja Hanna jakoivat toisen kanootin ja minä ja Reima toisen. Heti alkumatkasta huomattiin Reiman kanssa, että meidän kajakkiyksilömme oli aikamoinen venkula, se ei montaa vetoa suoraan kulkenut. Etenkin sivutuuliosuuksilla oli melkoista vikurointia. Ensimmäinen rasti oli Inkoon keskustassa, sataman bensiiniaseman lähellä Inkoonjoessa sillan alla. Sinne suunnistus oli helppoa, tuttu paikka ja luonnonvaloa vielä riitti. Siitä matka jatkui kohti Kopparnäsiä. Ilta pimeni, ja suunnistus vaikeutui koko ajan. Garminin mittarin ollessa AR moodissa matkaa ja vauhtia ei voinut nähdä, mikä vaikeutti sijainnin arviointia. Lisäksi melontakartta oli 1:40 000 mittakaavassa, eli hyvin suurpiirteinen. Mahdollisille tuleville yömelontaosuuksille opiksi otetettavaksi, että kompassisuuntaa pitää seurata vielä tarkemmin ja matkaa mitata ajan avulla, melonnassa nopeus on suurinpiirtein 6km/h meidän melontavauhdilla.
Kajakissa oli sinänsä mukavaa, kun merivesi oli vielä lämmintä ja aukkopeite lämmitti jalkoja. Matkalla olleet rastit olivat maissa, joten jouduimme rantautumaan niitä hakemaan, ja aina se on vähän säätöä rantautua ja lähteä noilla kajakista (ainakin jalat kastuvat aina). Lisäksi Reiman aukkopeite oli liian tiukka, ja sitä sai repiä aika lailla, että sen sai paikalleen.
Melonnan aikana seurasimme myös huikeaa luonnon näytelmää, kun koko taivaanranta leimusi isossa ukkosmyrskyssä, joka oli Viron päällä. Salamat leimahtelivat ja monta kertaa kävi mielessä, että eihän toi tule tänne, eihän…
Ylityspaikkaa lähestyttäessä meillä alkoi usko loppua moneen kertaan, ei nähty niitä maamerkkejä, joita katseella yritettiin etsiä pimeältä mereltä (mm. ”luun muotoinen saari”). Kun viimein päästiin oikeaan lahdenpohjukkaan, oli täysin pimeää ja ei nähty mitään valoa tai merkkiä rantautumispaikasta. Pienen arpomisen jälkeen päätettiin mennä tiheän kaislikon läpi rantaan katsomaan tilanne. No, paikka oli täyttä rytöä, mutta päätimme kuitenkin jatkaa ja lähteä länteen etsimään kovaa maata ja niemen itärantaa. Tästä tulikin sitten aikamoinen seikkailu.
Ylitimme alkuun 9 leveää ojaa kajakkeja hyödyntäen ja sitten kannoimme/raahasimme tiheässä metsässä painavia kajakkeja, kunnes saavuimme pellon laitaan. Siinä aikamme tutkailtiin, että missä hitossa tarkalleen ollaan. Kun ymmärrettiin viimein olevamme liian pohjoisessa, tajusimme myös, että kannettavaa oli vielä monta sataa metriä. No ei auttanut, kajakki kerrallaan saatiin ne ensin tien reunaan ja lopulta tietä pitkin pisteeseen, josta alkoi viitoitettu reitti rantaan. Oli ”hauska” huomata, että oikeasta rantautumispaikasta olisi ollut viitoitus koko matkan…
Meillä meni tähän seikkailuun n. 1h 45 min, kun verrokkitiimi suoriutui urakasta noin vartissa…. Ja oltiin toki käytetty myös aika paljon energiaa niiden muovipulkkien raahaamiseen/kantamiseen. Samalla oli selvää, että seuraavaan cut-offiin ei ehditä, mutta matkaa jatkettiin heti, kun rantaan päästiin. Pitää sanoa, että meidän tiimi tsemppasi kyllä sen vaikean vaiheen läpi upeasti. Ei tehty ehkä aina oikeita valintoja, mutta oltiin sitkeitä ja tultiin kuin tultiinkin läpi sen kannaksen.
Reissun ainoa oikea suunnistuspummi tapahtui heti tämän jälkeen. Oltiin kaikki aika voipuneita tapahtuneesta ja ainoa ajatus oli päästä seuraavalle TA:lle. No, siinä hötäkässä jäi yksi melontarasti väliin (osin, koska karttaan piirretty viiva meni niemen ympäri kuten alkuperäinen reittisuunnitelma oli ennen tietoa pakollisesta kantamisosuudesta).
Lopputuloksiin tämä pummi vaikutti, koska järjestyksen määrää yhtenäisesti kuljettujen rastien määrä ja meidän osalta tässä oli sitten eka puuttuva rasti reittikirjasta. Lisäksi haasteet vesillä jatkuivat, tehtiin rannasta lähdön jälkeen ensin pieni ketunlenkki väärään lahdenpoukamaan ja sitten loppumatka väännettiin nousevassa aallokossa, kun ylitettiin avoimempia kohtia. Mutta lopulta pitkän melontalegin jälkeen TA5:n laiturin valot näkyivät ja kaivattu huolto koitti.
Tavoiteaika 3:30, meillä 6:08
Leg 7, Suunnistus (18km, meillä lyhennetty 6km?)
Koska missattiin cut-off, Kopparnäsin yösuunnistus kutistui meille lyhyemmäksi ”ulkoilureitin kierroksi”. Suunnistussuoritus oli jälleen mallikas, edettiin reipasta kävelyä. Legin loppuvaiheessa päiväkin alkoi taas nousemaan ja otsavalot sai sammuttaa. Eteneminen oli maaston takia hidasta ja jos oltaisiin päästy menemään koko lenkki, niin aikaa olisi mennyt arviolta noin kolme tuntia enemmän.
Tavoiteaika 4:15, meillä 2h (koska lyhennetty rata)
Leg 8, Melonta (11km)
Toisen melontalegin suunnistus sujui mallikkaasti. Oltiin jotain opittu ja toki päivänvalo auttoi oleellisesti navigointia.
Melominen alkoi ainakin itseä vähän puuduttamaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Myös kajakin suuntavakauden puute ärsytti, mutta posin kautta: maisemat olivat upeita ja lopuksi päästiin vielä sulun läpi Siuntionjokeen, joka on hetkittäin kuin sademetsässä meloisi.
Kopparnäsin cut-offin missaamisen jälkeen meiltä ehkä suurin tsemppi nopeuden osalta laski. Ei melottu mitenkään hampaat irvessä, vaan enemmän läpsyteltiin tulemaan. Lopulta oltiin viimeisessä huollossa TA 6:lla reilu 10min ennen siinä ollutta cut-offia, muttei edes yritetty ehtiä siihen. Päätettiin syödä aamupuurot ja purkaa pyörät laatikoista rauhassa. Ehkä näin kisan jälkeen hyvin nukutun yön jälkeen ajattelee, että vähän enemmän olisi pitänyt puskea ja päästä ajamaan koko viimeinen legi.
Tavoiteaika 2:00, meillä 3:14 (Meillä meni about 2h10min itse melontaan)
Leg 9, MTB (55km, meillä lyhennetty n. 45km)
Vikalle pyöräosuudelle. Markus otti suunnistusvastuun ja teki täysin virheetöntä työtä koko legin. Paikallistuntemus auttoi tässä vaiheessa, koska ajettiin Pickalasta Espooseen. Vähän yleisväsynyt oli olo, mutta ajettiin kohtuullista vauhtia ja kaikki pysyivät hyvin mukana.
Hanna oli saanut taas jonkun energiabuustin kuten viime vuonna ja veti ylämäet heittämällä. Rullailin alamäissä kiinni. Aurinko alkoi paistaa ja matkalla tuli kuuma, kun kisaliivin ja Puiston paidan alla oli vielä yön jäljiltä ohut merinopaita. Otin sen pois Quest-rastilla, jossa ohjelmassa oli ratsastusammunta. Markus valitaan sankariksi ja hän ratsasti ponilla ja ampui nuolia tauluun. Hanna ja Reima taluttivat hevosta ja minä toimin valvojana 🙂 Olen niin pirun allerginen hevosille, että pelkkä paikka ahdisti. Hannakin sai kunnon allergisen reaktion palkintona talutuksesta. Kerrankin oli hyötyä pakollisista EA-tarvikkeista ja siellä olleista antihistamiineista. Questissä tavoite oli vain mennä rata läpi ja saada kaikki nuolet ammuttua. Mielekkäämpää olisi ollut jos ampumatulos olisi otettu jotenkin huomioon. Kävelimme radan läpi ja Markus pääsi toteuttamaan sisäistä intiaaniaan (useampi nuoli osui tauluun ponin selästä vauhdista, not bad). Tuolla rastikka tein virheen, josta selvittiin onneksi säikähdyksellä: ohjeissa kerrottiin pakolliseksi varusteeksi kaikille kypärä, mutta olin riisunut sen, kun otin ylimääräisen paidan pois. Selvisimme onneksi huomautuksella.
Matka jatkui seuraavaksi Granin laskettelumäelle. Matkalle sinne ajoimme Kasavuoren yli. Se on kyllä väsyneillä jaloilla aika tiukka töntäre, mutta koko jengi jaksoi painaa vielä ylös ilman tunkkaamista.
Mika oli tervehtimässä meitä Granin mäen huipulla! Ainoa sallittu reitti alas Granin Alpeilta oli laskettelurinnettä pitkin. Vauhdikas lasku irtosorapolkua oli myös melko kuumottava.
Viimeinen rasti on ihan Lepuskin stadionin vieressä olevassa kiipeilypuistossa. Siellä mennään 18 m korkeudessa oleva musta rata. Aluksi on vähän sellainen fiilis, että ei napostele enää, mutta mun ja Markuksen välissä oli sellainen +10v. kundi, joka tunsi radan metkut ja oli niin innoissaan, että eihän sitä kehdannut mököttää. Lopulta sekin oli aika hauska Quest.
Tavoiteaika 3:45, meillä 3:50
Maali
Maaliin oli enää vain pari sataa metriä. Ajetttin hissukseen ja kierrettiin vielä lopun kielletty alue, aikaa oli reilusti maalin sulkeutumiseen (oltaisiin ehditty kyllä ajaa koko viimeinen mtb-legi, mutta reittikirjan mukaan pitää mennä).
Maalissa tarjolla oli parasta grillimakkaraa ikinä ja kylmä alkoholiton olut. Harvoin on maistunut niin hyvältä.
Upea reissu oli loistavan tiimin kanssa. Olo on kiitollinen, että on saanut kokea tämän näin hienon porukan kanssa.
Kokonaisaika 28h 29min, matkaa yhteensä 232km, sijoitus 17/24.
Ohessa muutamia kuvia kisan ajalta, järjestäjien ja kannustajien ottamia (meillä ei siis ole omia kuvia, koska kännykät oli kielletty (vain yksi känny oli mukana suojapussissa hätätilanteita varten).
Ja GPS-herkkua esim. kajakkiepisodista voi nauttia https://www.tulospalvelu.fi/gps/2024eq/